Kääpiösnautserit ja pumit

Vanhoja valokuvia selattuani en vain voinut kuin naurahtaa sille faktalle, että minun pumihistoriaani on kuulunut aina hyvin tiiviisti kääpiösnautserit tavalla tai toisella.

Ystävälläni on sattuneesta syytä aina ollut ympärillään käppänöitä, ja kuinka ollakaan päädyimme yhdessä agilityn alkeiskurssille. Siitä lähtien nuo hauskat pienet koirat ovat kulkeneet mukana treeneissä, kisareissuilla ja jos ei muuten niin ajatuksissa, viimeisen kääpiösnautseriystävän kuolemaan asti.

Nupun ensimmäinen ja toinen ainoasta lauman ulkopuolisesta koiraystävästä on kääpiösnautseri. Naapurin koira. Nupun pentueen kätilönä toimi kääpiösnautserikasvattaja. Ja kuinka ollakaan Nupun tyttö muutti kääpiösnautserin kaveriksi, jonka päätteeksi minä pääsin viimein trimmaamaan kääpiösnautseria. Olen saanut myös läheltä seurata käppänäpentueiden elämää ja tuolloin ammentanut tärkeitä oppeja omaa kasvatustyötä ajatellen.

Täytyy myöntää, että vaikka käppänä on totaalisen erilainen pumin kanssa, niin sopivat hyvin yhteen. Vaikkakin omasta kokemuksesta pumien mielestä kääpiöitä on lähinnä hauska rääkätä ja kiusata. Vieläkin muistan kuinka Mimmi komensi Nekku raukkasen jäämään istumaan golfkentän laidalle meidän muiden jatkaessa matkaa. Onneksi pienimmän puuttuminen huomattiin ennen kuin paikallaan istuva partanaama olisi ollut vain pieni piste horisontissa. Toisaalta snautserin varmuus tasapainottaa ja rauhoittaa sopivasti pumin vilkasta mielikuvitusta.

Nekku, yksi suloisimmista olennoista mitä maa päällään kantoi

Minullakin on salainen sopukka sydämessäni noita hassuja partanaamoja varten. Leikilläni mietin eräänä päivänä, että mikä olisi se minikoira minkä laittaisin, jos sellaisen tarve tulisi. No, sehän olisi tietenkin...