Joulukuun ensimmäisen kunniaksi päätimme käydä Armaksen ja Nupun kanssa hallilla treenailemassa tokoa ja näyttelyjuttuja. Aino ja Usva viettivät juoksuviikonloppua hoidossa ja Leksu kärsi kotona miestenvaivoista. Nupun sunnuntain tokon ryhmätreenit oli peruttu koulutuksen vuoksi ja nukuimme aamulla liian pitkään ehtiäksemme varsinaisiin näyttelytreeneihin Armaksen kanssa. Alkuun tietenkin pumit saivat hippastella mielinmäärin ja juosta pahimmat höyryt pois. Harjoittelimme samalla Armaksen kanssa patukkaleikkejä ja kivasti se jo tunkee lelua minulle revitettäväksi. Itse taistelu sillä sujuu luonostaan, mutta lelulla palkkaamisessa minusta on kiva jos koira tykkää leikkiä lelulla ohjaajan kanssa, eikä vain kaahota lelun kanssa yksikseen.
Nupun kanssa aloitimme ruudulla, minne se lähettyikin taas pidemmän matkan päästä. Malttoi hyvin odottaa palkkaa keskellä ruutua lätkän päällä. Tällä kertaa oli hieman painavampia nameja ja lensivät koiralle suuhun asti metrien päästä. Minulla alkaa olla jo tarkka sihti. Muutama toisto ja lopuksi ruutuun lähetys ja kokeeksi maahan käsky ja palkka heittämällä jalkojen väliin. Siitä vapautus. Hyvin toimi. Hyvä Nuppu.
Merkki otettiin sitten treenin alle ensimmäistä kertaa ikinä. Ajatuksena oli, että juosuttaisin sitä kiertämään merkkiä ja merkkaisin naksulla oikean paikan. Etenisin siis pienin askelin. Ensin tuntui että Nuppu ei irtoa mihinkään, mutta sitten se äkkäsi, että tötsällä on tässä leikissä jokin merkitys. Alkoi tarjoamaan minulle tötsän taakse seisomaan juoksemista. Mikäpä se siinä. Nuppu näytti mieltävän asian siten että tötsälle nyökkääminen tai tassulla viittominen on merkityksellistä ja minua vasten ollessa näkee reaktioni. Käytännössä siis teki samaa kuin ruudussa alustalle juoksemisessa. Sain muutamia hyviä toistoja peräjälkeen ja pisimmillään matkaa tötsälle oli noin kolme metriä.
Se riitti Nupun treeneiksi. Harmittaa etten tajunnut siinä vaiheessa virittää kameraa kuvaamaan. Armaksen kanssa treenasin sitten seisotusta aseteltuna. Käytönnössä siis laitoin sille namin eteen matolle ja asettelin sen asentoon. Maltettuaan hetken vapautin sen namille. Muutamia toistoja sitä ja sitten pari vapaana seisomista. Videoin treenit ihan sitä varten että näen miltä koira näyttää kun väännän sitä asentoon. Sen huomasi videolta että köyristää hetkeksi selkänsä jos nostan sitä takapäästä. Seisotuksia Armakselle ei ole tehty montaakaan kertaa, mutta se ei pidä sitä yhtään pahana. Ravin treenaaminen meni sitten ihan täysin penkin alle, jos niin raskii sanoa. Se ensin joko veti narussa tai nipisteli minua vatsamakkaroista. Lopussa alkoi sitten tarjoamaan kontaktikävelyn ja seuraamisen välimuotoa. Seuraamistahan sen kanssa ei ole treenattu vielä yhtään, mutta perus kontaktitreeneillä saa jo ihan kivan näköistä mukanakävelyä aikaan. Oma treenivire ei tuossa ravin harjoittelussa ollut kyllä enää yhtään mikään, eli minä en sitten jaksanut enää kunnolla vaatia Armakselta oikeaa asennetta. Kieli roikkuu pitkällä kun ensin kaahotti Nupun kanssa reilun puoli tuntia ja sen jälkeen haukkui seinässä kun Nuppu teki omaa treeniään. Videolla Nuppu avuliaana toimii häiriökoirana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.