tiistai 3. syyskuuta 2013

Elokuu alkaa olla paketissa..

...samoin muu elämä. Me nimittäin muutimme taas kerran. Ei sitten ollutkaan kuin kuudes kerta alle kymmenen vuoden sisällä. Heinäkuussa tuli remottiähky ja tilaakin oli liian vähän koirille rintamamiestalossa, joten päätimme laittaa mökin kokeeksi myyntiin. Yllättäen, tähän markkinatilanteeseen, se menikin nopeaa kaupaksi ja piti löytää kiireesti uusi koti. Tätä uutta käytiin ruokiksella katsomassa reilut 10 minuuttia ja se oli siinä. Mikä tontissa hävitään niin sisätiloissa voitetaan, toki tässäkin pitää tehdä pientä pintaremonttia. Koirat kotiutuivat heti, vaikka tälläkin hetkellä elämme vielä muuttolaatikoiden keskellä. Pennut ja Usva olivat pahimman muuttohässäkän keskeltä mökkeilemässä. Tällä asuinalueella on koiria lähes joka talossa, ja vähän väliä jostain suunnasta kuuluu kamala räksytys ja silti naapurit kertovat alueen olevan rauhallinen. Kuulostaa lupaavalta. Toivoakseni meidänkin lauma sulautuu hyvin joukkoon.

Nuppunen


Pumien haukkumiseen olen nyt tehostetusti kiinnittänyt huomiota. En halua kuulua niihin, jotka antavat laumansa huutaa pihalla ihmisten kulkiessa ohi, tai muuten vain. Niitäkin nimittäin tällä alueella näyttää olevan. Autolla ajellessa olen havainnut viikon aikana useamman yksin ulkoilevan koiran. Yksi ilta jouduimme pentujen kanssa neljän, keskenään ulkoilevan, kääpiökoiran uhkailujen kohteeksi. Ensin huvitti pikkuiset sintit, sitten ärsytti niiden omistaja suunnattomasti. Mietin tilannetta toisin päin, enkä usko että pikkukoirien omistaja olisi ollut yhtä suopea, jos omani olisivat tulleet räyhäten iholle. Tosin, minä olisin tehnyt tilanteessa kyllä ihan muuta kuin vain vislaillut pihalta koiriani takaisin. Näytti, että saisimme chihuntapaisen kotiovella asti, joten ratkaisin tilanteen olemalla pelottava. Pentuja ensin pelotti, mutta jälkikäteen eivät ole korvaansa lotkauttaneet näille pikkuisille, jotka siis edelleen ulkoilevat hyvin vapaasti. Oikeasti vapaampi suhtautuminen koiriin ja koirakuriin ei yhtään haittaa, koska se toivottavasti kertoo suvaitsevaisesta asuinkulttuurista alueella. Itsekin suvaitsen sitä niin kauan, kuin vastaantulevat koirat ovat hallinnassa.

Aino erkkarissa


Muuton vuoksi kovasti odottamani pumipäivät jäivät väliin, kahdessa paikassa kun ei voi olla yhtä aikaa. Käytännön syistä muutto oli pakko ajoittaa samalle viikonlopulle. Harmittaa vain, kun olin lupautunut sinne yhdeksi puuhanaiseksi ja kouluttajaksi. En tykkää jättää omia hommiani muille, ellei ole pakko.

Aino edelleen..


Elokuun pennut ovat ahkeroineet perustottelevaisuuskurssilla. Ainon kanssa on hirmuisen kiva tehdä töitä. Armaksellakin näyttää menevän ihan kivasti isäntänsä kanssa. Tähän mennessä kurssia olemme naksuttimen avulla vahvistaneet kontaktia, aloittaneet kontaktikävelyn ja istumisen harjoittelu on myös aloitettu. Periaatteessa molemmat pennut osaavat istua jo käskystä, mutta sen vahvistaminen on kuitenkin tarpeen.

Armas


Elokuun alussa oli erkkari, jonne olin ilmoittanut kaikki neljä pumia. Ainon ja Armaksen kanssa ehdin treenata vain sen kerran, mutta näyttelyssä esiintyminen meni ihan kivasti. Armas oli pikkupennuissa pek1 ja kp, samoin Aino. Isojen pentujen kanssa kilpailessa Aino tuli toiseksi ja Armas oli lopulta VSP-pentu. Molemmat saivat mukavat arvostelut. Nuppu oli PN4, mistä olen ihan tyytyväinen myös. Leksulle ei saatu hoitopaikkaa, joten se piti ottaa myös mukaan. Tästä johtuen jouduimme toteamaan etteivät kaikki koirat mahdu kyytiin. Usva jäi suosiolla pois matkasta, sen turkki oli hieman edelleen huonona ja autostressaajana se ei olisi muutenkaan nauttinut matkasta ahtaasti jonnekin sulloutuneena. Usva pääsi mökille uimaan ja nauttimaan vapaudesta, enkä usko sen hetkeäkään surreen asiaa.

Armas


Hieman erkkarin jälkeen vedin Usvan koko turkin pois koneella. Sillä oli selässä ja hännässä kutisevia kohtia, joita se edelleen lussutti ja imeskeli lähes jatkuvasti. Usva on siis nyt ekaa kertaa elämässään turkki kunnolla kynittynä. Rakenne näyttää hyvältä ja minun silmään koira on edelleen kaunis, sanokoot muut mitä tahansa. Olen pitänyt Usvaa huonokuntoisena lihaksiltaan, sehän menetti lihasmassassastaan ison osan polvileikkauksen jälkeen. Nyt kun lihakset näkyvät, niin se ei ole ikäisekseen mielestäni yhtään pahassa lihaskunnossa. Toki aina on parannettavaa.

Nuppu

Valioluokan nartut ennen sijoituksia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.