Otsikossa tulikin tärkein. Meillä alkaa nyt sitten jännät ajat, kun odotellaan tuottaako etelän reissu tuloksia.
Astutus meni varsin vaivattomasti. Mano tiesi mitä pitää tehdä ja Nuppu oli varsin halukas. Onneksi olimme jo keskiviikkona liikkeellä, sillä torstaina uros oli jo sitä mieltä että otollisin aika oli jo mennyt. Torstaina Nuppu olisi kyllä edelleen antanut, ja se oli melkeinpä epätoivoisen tyrkky. Olisi varmaan pakottanut uroksen astumaan, jos olisi vain pystynyt. On helppoa "asioida" uroksen kanssa joka tietää mitä on tekemässä, eikä turhaan astu kaikkea mikä liikkuu.
Lähdimme keskiviikkona reissuun aamu viideltä, eli kökötimme ensin 12 tuntia autossa ennen kuin pääsimme uroksen luokse Espooseen. Matka ei kuitenkaan näyttänyt rasittaneen Nuppua. Melkeinpä päin vastoin. Sen verran tarmokkaasti se jaksoi leikkiä ja heilua hellunsa kanssa. Nuppu on kyllä harvinaisen rento reissukoira, eli se oli tainnut taas nukkua koko matkan pienessä pinkissä kevythäkissään. Emäntä ja isäntä alkoivat kyllä olla melko väsyneitä jo alkuillasta. Kummasti sitä kuitenkin jaksoi vielä illastakin istua pikkutunneille hyvässä seurassa. Tarkoituksena oli tavata tuttuja ja shoppailla reissun aikana, mutta jotenkin aika meni taas niin nopeaa ettemme ehtineet kuin käydä kylästelemässä kasvattajan luona. Ehkä puolille päivin nukkumisella oli jotain osuutta kerkeämättömyyteen. Lauantaina lähdimme taas aamu viideltä paluumatkalle ja olimme jälleen tasan 12 tunnin kuluttua kotipihalla. Kahden pysähdyksen taktiikalla reissu meni jotensakin jouhevasti.
Nupun onnistuneen astuttamisen seurauksena jätän kaiken varalta messarin näyttelyn väliin. Ainakin Nupun osalta. Meidän omaa reissuun lähtemistä vielä arvotaan. Toivottavasti parissa viikossa unohtuu matkanteon raskaus ja innostumme lähtemään uudelle koetukselle. Täytyy sanoa, ettei tuon välin ajaminen mitään herkkua ole, mutta kun aina hakee sitä parasta mahdollista niin sen eteen täytyy sitten vähän nähdä vaivaa. Messariin ilmoitin Nupun alunperin pienellä riskillä, sillä toivoin juoksun alkavan vasta ihan marraskuun lopussa tai joulukuun alussa. Hyvä näin.
Mikäli pentuja nyt sikiää, niin maailmaa ne putkahtaisivat tammikuun neljännellä viikolla.
Hups, en huomannut mitään tsempityksiä mainita tänään itävistä siemenistä!
VastaaPoista