Hyvän mielen haaste

Olen pitkään onnistunut välttämään kaikenlaiset blogihaasteet, mutta hyvää mieltä ei ole koskaan tarpeeksi. Siksipä päädyin vastaamaan Lauran esittämään haasteeseen.

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää).Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).

 

1. Vapaapäivät. Silloin kun niitä on liikaa ne eivät tunnu hyvältä, mutta silloin kun ne on sopivasti ripoteltu työn ja kiireen välille ne tuovat hyvää mieltä. Nyt minulla alkoi kolmen vapaapäivän putki. Takana on kaksi viikkoa töitä yhdellä vapaalla, joten hymyilyttää. Vapailla ehtii puuhastella ihan eri tavalla myös koirien kanssa. Nämä vapaat alkavat Nupun trimmauksella.

2. Puhtaat, trimmatut koirat. Oman kädenjäljen näkeminen kun koirat on laitettu viimeisen päälle kuntoon. Vaikka ei olisi edes niitä kissanristiäisiä näkyvissä, niin tykkään pitää koirani siinä kunnossa että voisin milloin tahansa viedä ne näytille. Meillä se ei tarkoita hysteeristä turkin varjelemista vaan säännöllistä trimmiväliä. Nuohan saavat mennä ja melskata pitkin metsiä ja tunkioita. Turkki pitää kuosinsa ja pysyy matkassa jos on pysyäkseen. Koirien nutut siis kammataan kerran kuussa ja samalla siistin ne jos en ehdi itse sitä tekemään niin koirieni hyvä haltija avustaa asiassa.

3. Työ. Sanotaan, että työ määrittelee meidät. Koemmeko olevamme tuottava osa yhteiskuntaa ja muuta turhaa löpinää. Minulle työ merkitsee vapautta ja mahdollisuuksia. Tälle vuodelle minulle näyttäisi kerääntyvän ainakin viisi eri työnantajaa ja viisi erilaista työtä. Milloin opetan lastenhoitoa, milloin koirienkouluttamista. Välillä pääsen hoitamaan lapsia enkä pelkästään puhumaan siitä ja välillä taas palvelen asiakkaita kestohymyn kera kaupan kassalla. Välillä työni on selkeää siistiä toimistotyötä . Siihen lisäksi trimmauskeikat. Kaikki omalla tavallaan yhtä mukavia hommia. Vaihtelevat työajat ovat nekin plussaa. Välillä kaipaan selkeää klo 8-16 työrutiinia, mutta koirien kanssa taas parhaat treenit ja lenkit tulee tehtyä aamupäivisin.

4. Koirani. Minulla niitä on monta ja jo pelkkä ajatus niistä yksilöinä tuo hyvää mieltä. Laumana ne aiheuttavat joskus päänvaivaa. Lauman kerääminen ei ollut minulle koskaan tavoite. Jokainen koira on tullut omalla ajallaan kun sille on ollut tarve. Onneksi ovat hirmuisen sitkeitä roikkumaan elävien kirjoissa, joten sekin omalta osaltaan pakosta lisää niiden määrää. Vanhaa kun ei laiteta pois uuden tieltä. Välillä jaksaa ihmetyttää nuoret koiraharrastajat, jotka keräävät hirveän nopeaa laumallisen nuoria koira. Mitä sitten kun kaikki ovat yhtä aikaa vanhoja ikäloppuja, eikä resurssit anna myöten uusille nuorille koirille? Toki tässä minunkin systeemissä mättää se, että vanhin on todella vanha ja nuorin on 12  vuotta nuorempi. Lenkit yms. pitää miettiä siten, että kaikki saavat niistä tarvitsemansa eikä kukaan kupsahda välille uupumuksesta. Aika ei läheskään aina anna myötä erikseen lenkityksille. Minulla on ajatuksena, että jokaiselle koiralle tulisi olla jokin funktio ja minulla aikaa antaa niille jokaiselle omaa aikaa. Jos koirasta ei ole johonkin harrastukseen, niin sille keksitään sitten uusi harrastus. En hommaa niitä sen vuoksi, että ne ovat pentuina söpöjä tai kun tekee vain mieli uutta koiraa tai kun vanhasta ei ollut johonkin. Tai kun tekee mieli jotain uutta asiaa elämään, esim keväisin. Silloin ostan uudet verhot.

5. Ystäväni. Ihanat ihmiset, joiden kanssa voi jatkaa juttua siitä mihin se jäi vuosi takaperin. Ihmiset, jotka ovat olemassa vaikka en heitä aina ehtisi näkemään tai edes soittamaan. Olen hirveän huono kylästelemään, tai paremminkin lähtemään liikkeelle, vaikka rakastan hyvää seuraa ja haastavia keskusteluja. Kiitos ja anteeksi kaikille laiminlyödyille ystävilleni, mielessä olette jatkuvati tämän muka kiireisen elämän pyörteissä.

6.Kesä. Kevättä en kestä kuin allergialääkkeiden voimalla, mutta kesästä opin nauttimaan viimein vuosi sitten. Ennen olin syksy ja talvi-ihminen. Nyt kesä on minun juttuni. Ei haittaa vaikka sää ei suosisi, kunhan kasvit vain kasvavat ja on auto millä kulkea koirien kanssa jäljestämään. Eli puutarhan hoito (mikä oli ennen vitsi perhepiirissä) on lumonnut minut täysin. Viime kesänä viljelin jopa omat ruokaperunamme, vaikka emme syö perunoita ja vannoin etten ikinä tule kasvattamaa kaupunkialueella pottuja omassa pihasssa.

7. Yhdistystoiminta. Koiratapahtumien, kokeiden ja muun toiminnan järjestäminen. Se kai taitaa tuottaa jotain sairaalloista mielihyvää, kun saa stressata yönet kadoksiin jonkin kokeen onnistumista, vaikka ei itse edes harrasta kyseistä lajia. Tai sitten kompensoin yhdistystoiminnan kautta jotain mitä en saavuta työelämässä. Ehkäpä se on sittenkin jonkinlaista oikeutuksen hakemista omalle olemiselle, olla tuottava osa jotain. Hauskaa se ainakin on.

8. Perhe. Se, mistä tulemme tekee meistä sen millaisia olemme. 

9. Hyvä kirja tai elokuva. Kliseistä, mutta mikään ei ole voita sitä pakoreittiä arjesta minkä hyvä kirja tarjoaa. Nyt menee Hilja Valtosta. Ihan vain siksi, että minussa piilee kapinallinen feministi ja ihan vain senkin vuoksi, että nautin kirjoista missä miehiä pistetään halvalla. Toki mikään ei ole parempaa kuin se komea sankari, joka kaartaa paikalle maastoautossa pelastamaan neidon pinteestä.

10. Elämä. Se, kun tuntee olevansa elossa.

Koska minussa elää vastarannan kiiski, ihan tiedoksi heille jotka pitävät minua alati sävyisänä, en haasta ketään tai vaihtoehtoisesti haastan kaikki jotka tätä blogia lukevat.