Juoksutauko lusittu

Nupulla alkoi juoksu 26.3 ja oli selkeästi ohi 16.4. Tämäkin juoksu meni kivuttomasti, vaikka on uros taloudessa. Leksu oli tuskastuttavan kiinnostunut Nupusta vasta juoksun kolmena viimeisenä päivänä, eli silloin kun Nuppu ei enää juurikaan tarjonnut itseään kenellekään. Täytyy kyllä kiitellä miten selkeä Nuppu on juoksun eri vaiheissa, ja enää en olisi huolissani etteikö se antaisi oikeana päivänä vieraan uroksen astua. Sehän on yleensä pidättyväinen vieraiden koirien kanssa, mutta kovasti olisi oikeana päivänä kelvannut naapurin pystykorva. Leksua se ei oikein missään vaiheessa laskenut potentiaalisten sulhasten joukkoon. Mimmi kyllä kuului listaan Usvan ohella. Mummokoira ei saanut hetkenkään rauhaa kun Nuppu aina sopivan tilaisuuden huomattuaan peruutti sen naamalle. Jos Mimmi ei huomannut lähestyvää peräpäätä, niin Nuppu varmuuden vuoksi potkaisi sitä takajalalla päähän. "Se niistä päikkäreistä, metsäpoluilla haaveiluista tai yhtään mistään" tuumi Mimmi, kun heräsi kauneusuniltaan Nupun takamuksen alta.

Tämän juoksun jälkeen narttujen välit on pysyneet tasaisina. Juoksun aikana Nuppu tietenkin oli maailman herttaisin olento ja saikin toisilta sen mukaisen kohtelun. Mitään ihmeellistä se ei kuitenkaan alkanut itsestään kuvittelemaan juoksun loputtua. Ehkäpä meillä on kaikki viimein löytäneet paikkansa. Usvalla ei ole ollut tarvetta pullistella ylimääräisiä (se on ollut huomattavasti paremmalla tuulella, oma leppoista itsensä, cartrophenkuurin jäljiltä) ja Nuppukin on saanut olla rauhassa. Nuppu ei myöskään enää kyseenlalaista omaa paikkaansa. Edelleen olen tyytyväinen siihen päätökseeni, että en liikaa puuttunut koirien väleihin. Koen ettei ihminen pysty keinotekoisesti luomaan haluamaansa arvoasteikkoa koirien välille. Käytössännöistä pidän toki kiinni: meillä ei siis suvaita turhia murinoita eikä tappeluja laumassa. Keinotekoisesti en kuitenkaan jatkanut Mimmin aseman vahvistamista Nupun yläpuolelle. Mimmi vaikuttaa erityisen tyytyväiseltä eikä Nuppu ei enää koe mitään tarvetta yrittää kurmottaa Mimmiä. Usva on myös lopettanut Mimmin pomottamisen, eli niilläkin on asemanvaihdos jo ihan selvä. Mikäli pumit ja malinois olisivat yhtä laumaa tässä asiassa, tulisi Usvan ja Leksun välillä tiukkaa keskustelua asiasta. Usva nimittäin selkeästi kokee ettei ole saanut tasattuja tilejä perheen jättiläisen kanssa. Se hakemalla hakee tilanteita, missä pääsisi kurmottamaan Leksua. Sanomattakin on selvää, ettei niitä tilanteita anneta syntyä kun painoeroa kaksikolla on noin 25 kg Usvan häviöksi.

Summa summarum, eli lauman elämä alkaa olla taas siinä tasapainon tilassa missä se oli ennen kuin Mimmi "päätti" lopettaa johtajana olemisen. Pitkän aikaa porukka oli sekaisin, mutta nyt on kaikki hyvin. Seuraava tilanne tulee todennäköisesti vastaan kun Usva alkaa vanhentua niin paljon, että Nuppu rupeaa taas pyrkyriksi. Niillä on harmillisen paljon ikäeroa, mutta toivottavasti se käy Usvan osalta sitten yhtä kivuttomasti kuin Mimmin kohdalla. Mimmillä ei siis ollut missään vaiheessa epäselvyyttä omasta uudesta asemasta, tuntui vain etteivät muut koirat tienneet miten sen kanssa tuli toimia uudessa tilanteessa. Se siis alkoi väistää konfliktitilanteissa aktiivisesti muita. Ero entiseen oli tietenkin suuri, kun ennen kaikkien leikit loppuivat kuin seinään kun Mimmi vain mulkaisi nuorisoon päin. Nyt siis Usvan ja Nupun välillä tulee enää satunnaisesti resursseista sanomista, eli riidan voi aiheuttaa minun läsnäolo/huomio tai namit, mutta niissä tilanteissa Nuppu saa hyvin nopeaa tuta ettei kannata.

Laumajorinoista päästään sitten siihen, mitä me ollaan tehty tauon aikana. Aika vähän yhtään mitään. Nupun kanssa olen treenaillut BH:n liikkeitä ja olen saanut todeta, ettei juoksu vaikuta yhtään sen työskentelyyn. Jipii.

Seuraaminen näyttää nyt suoristuneen. Olen nyt sitten kiinnittänyt huomiota seuraamisen tiiviyteen ja käännöksiin. Lähinnä ollaan treenattu täyskäännöstä. Tai oikeastaan sitä, että ihan sama mitä teen niin Nupun pitää seurata tiiviisti. Katsotaan mitä siitä seuraa..

Mökillä treenattiin (pääsiäslomailua) keppejä. Tein suksisauvoista vinokepit ja jatkoin niillä siihen mihin jäätiin verkoilla. Kivasti alkoi hakemaan aloitusta. Kokeilin samaa nostamalla Nupun vireyttä (pallo!!) ja alkuräiskimisien jälkeen sen työskentely alkoi palautua samaan hyvään tekemiseen mitä matalammassa vireessä. Sain vahvistusta sille, että olen edelleen oikealla reitillä Nuppusen kanssa. Siis siinä, että olen opettanut sille tekniikan matalassa vireessä. Vauhtia, tulta ja ääntä siitä kyllä löytyy. Ensin vain pitää opetella tekemään jutut oikein ennen kuin aletaan revitellä. (Sen jälkeen voin hyvällä omallatunnolla vaatia tekemään asiat niin kuin ne on opetettu vauhdista huolimatta) Jospa se kaikki pumi-energia sitten kanavoituisi sen jälkeen oikein. Tai jotain. Taas tuli sellainen tunne, että mietin liikaa. Olipa muuten tympiä keksiä miten tuunata valkoiset suksisauvat vähemmän valkoiseksi, kun treenialustana oli puhtaan valkoinen lumi. Onneksi jesari jeesasi tässäkin asiassa. Ei ihme, että minulla on sitä monta rullaa autossa jemmassa.

Ensi viikolla kalenteri näyttää taas tyhjää, joten se tietää ankaraa treenausta. Josko nyt ihan oikeasti pääsisi toukokuussa kisailemaan virallisiin agilityn puolella. Maakin voisi sulaa, jotta pääsisi treenailemaan mejä-koetta varten. Lunta on metsissä vielä noin 90 cm, joten menee pieni tovi että on taas maa paljaana.

Ai niin, onhan me tehty muutakin kuin vain puuhasteltu pienesti. Käytiin taas tukemassa paikallista eläinlääkäriä. Usvalla tuli mökkireissun jälkeen ihan hervottoman kamala kutina ja ihoon nousi paukamia. Samana iltana alkoi oksentelu, joka jatkui koko yön. Aamulla mentiin lääkäriin. Verikokeet kaikki ok, eli ei tulehduksia, maksa ja munuaiset kunnossa, verensokeri ok. Valkosolut yms. normaalit. Turkista ei löytynyt mitään. Se sai loishäädön ja lääkket sekä hoito-ohjeet vatsatautiin. Kutina kyllä lakkasi ja oksentelu loppui, mutta mysteeriksi jäi mikä sillä oli kun oireet eivät sopineet yhtään yhteen. Isäni kyllä sai ihan samankaltaisia iho-oireita ja molemmat olivat aktiivisesti tekemässä traktorin jäähdyttäjän remonttia koko viikonlopun. Liekkö sitten joku myrkytystila kumpaisellakin. Usvalla siis alkoi oireet samana ilta kun tuli se mökiltä ja loppui parissa päivässä. Kenelläkään muulla ei ollut mitään, mutta kukaan muu koirista (tai ihmisistä) ei olekaan yhtä kiinnostunut osallistumaan moisiin puuhiin.