Minulla ei ole tapana haikalla menneitä vuodenaikoja, vaan keskittyä nauttimaan meneillään olevasta. Ruska meni Pohjoisessa pahasti pieleen ja jäin kaipaamaan sen värejä. Syksyssä on parasta vilpoisat kirkkaat aamupäivät, jolloin metsä kylpee syksyn väriloistossa. Se kaikki jäi tällä kertaa kokematta. Mieleen hiipii kaipuu vihreistä koivunlehdistä, kesän tuoksuista, valosta ja lämmöstä. En ole ikinä aikaisemmin ollut kesäihminen, mutta uusi elinympäristöni sai minut rakastumaan kesään. Joki, puutarha, mullan tuoksu...
...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.