Treenattu on..mistähän sitä aloittaisi?

Noniin, ollaan treenattu sen verran ahkerasti kaikkea pientä, etten tiedä mistä aloittaa. Pitääpä kirjoittaa kaikesta lyhyesti.

10.11 Tiistai

Aloitin viimein noudon opettamisen Nupulle, tavoitteena oli 15.11 ilmaisutreenit. Nupulle aloin naksutella alkuun kapulan tuijottelusta, parin namin jälkeen siirryin jo naksuttelemaan kapulan limomisesta. Muutaman toisto tästä Nuppu alkoi tarjoamaan kaplan ottoa oikeasta kohtaan. Siitä vielä muutama onnistunut toisto ja lopetus täyspottiin.

Usvalla noudossa ei ole muuta ongelmaa kun kapulan pyörittely suussa. Siinä kyllä riittä ongelmia kerrakseen. Olen todennäköisesti aikoinaan siirtynyt liian nopeaa isoon kapulaan, eli pk:n keskikoiseen kapulaan. Sitä Usva pitää urhoollisesti, mutta kun painaa niin paljon on koira lopulta roikottanut kapulaa vinossa. Tiedä sitten johtuuko tuostakaan, sanovat että joillain koirilla on vain luonnostaan levoton ote kapulaan. Mie taas olen taipuvainen uskomaan, etten vain ole opettanut sitä alkujaan kunnolla.

No, treenin idea oli, että Usva pitää pienen hetken pienenpientä kapulaa mälläämättä sitä hammastikuiksi. Siitä palkka. Tein usean toiston ja homma alkoi jo pikkuhiljaa toimia. Lopetin siis aina ennen sitä hetkeä, jolloin kapulan pyöritys alkaa. Treeni oli lyhyt ja tehokas. Päästiin iloiseen mieleen, josta on aina hyvä jatkaa ;).

Mimmin kanssa naksuttelimme hassuttelusta. Koira näytti kaikki maailman temput mitä se keksi tehdä noutokapulalle. Ei tietenkään ottanut sitä suuhunsa. Hauskin oli kapulan päällä selällään makaaminen, mutta pään lepuuttaminen noutokapulan päällä oli myös naksun arvoinen suoritus. Mimmihän itseasissa tuo kapulan, jos sen päästää kapulan perään. Tai siis se tuo sen niin pitkälle kunnes muistaa saavansa maksun tempusta, ja sen seurauksena sylkäisee kapulan noin puolentoista metrin päähän emännästä ja tulee eteen kärkkymään palkkaa. Vanhat koirat ovat ihan parhaita :D.

11.11 Keskiviikko

Oli treenien veto mineille. Sen jälkeen Lex pääsi taas treenaamaan. Homma paranee kerta toisensä jälkeen. Nyt oli vielä aika paljon haistelua ja haihattelua, mutta kun pääsivät alkuun koira toimi erittäin hyvin. Tekivät pääasiassa seuraamista ja luoksetuloa. Leikkiminen alussa auttaa virittämään Leksun työvireeseen. Leikitin sitä jonkin verran purutyynyllä, kunnes totesin selän jumiutuvan nykimisestä niin totaalisesti, että liikkuminen oli tuskaa. Oi, jos saisi tämän flunssan jälkeisen selkäkrampin viimein pois :(.

Torstai olikin sitten vp

13.11 Perjantai, epäonnenpäivä

Päivän epäonni sattui onneksi heti aamusta. Vaihdoin töissä imurin täpötäyden pölypussin ja kuinka ollakaan pussi räjähti päälleni. Onneksi sain tuon tosiaan heti aamusta pois ja pääsi nauttimaan perjantaista ilman taikauskoista hömppää. ;)

Perjantai iltapäivän ohjelmassa oli hakutreenit. Täällä on jo klo 16.00 aikalailla pilkkopimeää ja treenit olivat tietenkin melkein korvessa. Ajaessani Nupun kanssa hakuradalle mietin onko mitään järkeä lähteä pennun kanssa ekoihin hakutreeneihin pilkkopimeään metsään ja kun maalimiehetkään eivät ole vielä Nupun ystäväkirjassa. Siihen saavat kirjoittaa vain harvat ja valitut. Onneksi kuuntelin järkeäni ja teimme sitten vain pikaisesti makkararingin. Suhteellisen hyvin Nuppu söi namit pimeiltä tyypeiltä ;). Varsin iloinen olen siitä miten reipas pentu oli uudessa pimeässä metsässä.

14.11 Lauantai

Puolenpäivän aikaan oli taas hakutreenit ampuradan naapurissa. Minä pöljä otin Nupulle seuraneideiksi Mimmin ja Usvan. Ajatuksena oli tehdä makkararuutua Usva kaverina. Usvalle puolestaan oli toiveissa tehdä muutama pisto. No, tietenkin minun tuurilla ampurata oli kuin olikin käyttössä (ja  miksei olisikin). Nappasin Nupun autosta heti kun ampuminen alkoi. Mimmi ei reagoinut mitenkään, mutta Usva tärisi kuin haavanlehti aina kun huomasi saavansa minulta huomiota. Se ei onneksi läähättänyt mitä se teki kesällä kun metsämiehet alkoivat paukutella mökin lähistöllä. Oli siis parempi kuin aikaisemmin.

Nuppu ei välittänyt ampumisesta tuon taivaallista, vaikka tepastelimme miten ampumaran aidan takana. Voiko ihminen olla onnellisempi? Oleskelimme jonkin aikaa maalimiesten läheisyydessä ja Nuppu ottikin jo itse hieman kontaktia maalimiehiin. Uskalsin jäädä ampumapaikalle joksikin aikaa treenaamaan pennun kanssa tottista, sillä Usva näytti rauhoittuvan autossa. Ukkosellakin se  pyrkii autoon, ilmeisesti se kokee sen turvapaikaksi paukkuvalta maailmalta. Nuppun toimi uudessa paikassa hyvin, se ei juurikaan ottanut leikkiessä ja treenatessa häiriötä vieressä leikkivistä lapsista.

15.11 Sunnuntai

Huomasin edellisenä iltana, että näytelmätreenit ovat su iltapäivällä. Sinne siis Nupun kanssa. Tosin sain sitten pyynnön mennä vetämään ko. treenit. No, päätin kuitenkin ottaa Nupun mukaan meni miten meni. Hyvin meni, siis yllättävän hyvin. Sain opastettua muita ja Nuppu sai hillua näyttelyremmin päässä vieressäni. Hallissa oli mukavasti porukkaa, eikä pieni pumi ottanut niistä mitään painetta! Nuppu yllätti minut totaalisesti. Sehän ei tosiaan ole vielä ollut hallissa siten että siellä olisi uppo-outoja koiria. Samalla kun neuvoin muita opetin Nupulle seiso-käskyä. Hyvin sekin alkoi toimia. Näyttelyremmissä liikkuminenkin alkaa jo menemään samaan suuntaan minun kanssa.. Otin kyllä maton reunasta suuntaa, että osaisin mennä suoraan. Sekin on parantunut huomattavasti kun jätin sen treenaamatta silloin kun ei onnistunut edes sinne päin. ;)

Pöydällä Nuppu yllätti minut toisen kerran. Katsoin ensin bichonin (Nuppu ihastui pikkukoiraan heti, liekkö Riikan koirien vuoksi) hampaat Nupun roikkuessa kateellisena pöydän reunalla. Nupun ollessa vuorossa se antoi bichonin emännän koskea itseensä ilman mitään ongelmaa. Tätäkään emme ole juurikaan harjoitelleet, vaan olen antanut koiralle aikaa ikävien kokemuksien jälkeen. Näytin itse hampaat, mutta siinäkin Nuppu vain nökötti kiltisti. Mielettömän hyvä treenihetki. Ehdin jo hakutreenien jälkeen empiä Kajaaniin ilmoittamista, mutta nyt taas tuntuu paremmalta.

Pari tuntia tästä oli sitten seuraavien treenien vuoro. Otimme pikaisesti agilityä ennen haku-ilmaisutreenejä, jotka tosin päätin sitten jättää väliiin, kun koira ei tunne vielä oloaan hyväksi maalimiesten kanssa. Treenaillaan rauhassa noutoa ja tutustutaan koiran tahtiin maalimiehiin. Agissa tein keppejä. Päätin opettaa ne ohjureilla, sillä koin kujakeppien opettamisen liian haastavaksi yksin. Ahne, salamannopea koira ja namikippo keppien päässä ei ole oikein toimiva yhdistelmä. Mie kaipaan onnistumisia koiralle, ja ohjureiden avulla niitä saadaan. Tosin peruuttamalla saisi lähes saman tuloksen nopeammin, mutta mie haluan oppia ja kokeilla samalla uutta.

16.11 Maanantai

Tein Nupulle töiden jälkeen hetken mielijohteesta, kesken lenkin, pienen pentujäljen. Jälki ei ehtinyt vanheta kauaakaan ja oli ilman namia. Jäljen päässä oli namilla täytetty lapanen. Ensimmäinen jälki lumella, minkä olen ikinä tehnyt. Koirasta ei nähnyt eroa siihen jäljestääkö se lumella vai lumettomalla maalla. Palkka oli mieluinen, mutta huonosti valittu. Jatkossa käytän kaiken varalta suljettavaa rasiaa tai pussia, mistä tuoksuu mahdollisimman vähän läpi. Tahti oli ihan hirveän kova ja into samaten. Nuppu tuntui heti tietävän mitä siltä odotetaan. Pikatreeni vahvisti päätöstäni alkaa jarruttelemaan sitä jäljellä. Tätä menoa se on yhtä kiihkeä ja nopea jäljestämään kuin Usva. Nyt pitäisi siis alkaa järjestelmällisesti hakemaan tarkkuutta jäljestämiseen.

Usvan agilityteenit. Kouluttaja oli kipeä ja ilmeisesti muilla treenikavereilla oli iskenyt laiskuus ;). Saimme nautiskella Usvan kanssa ihan rauhassa hallista ja valmiista ratapätkästä. Oli tosi kiva pätkä, ja koira ohjautuu edelleen ihan käsittämättömän hyvin. Siis ihan eri tavoin, mitä ikinä ennen taukoa. Taas näkee miten asiat paranevat kun ei treenaa  . Pitää yrittää jaksaa laittaa pätkä tänne.

Lex saapui hallille Usvan treenien jälkeen ja pääsi taas töihin. Nyt turha nuuskuttelu oli lähes kokonaan jo poissa ja koira keskittyi todella hyvin tekemään töitä. Kepit otettiin tottiksen ohella ja  hyvin menivät. Muutaman toiston jälkeen jo näytti, että koira alkaisi itsekin tarjoamaan pujottelua.