Ruokaisia tassunjälkiä ja 7 viikkoisia pentuja

Pennut täyttivät maanantaina 7 viikkoa ja olisivat valmiita lähtemään maailmalle, mutta saavat vielä jatkaa kasvua kotipesässä. Perheiden aikataulujen vuoksi pampulat lähtevät vasta ensi viikon lopussa. Ollaan siis aloitettu nyt tekemään kaikkea samaa, mitä pienten pentujen kanssa tehtäisiin uusissa kodeissa tässä vaiheessa. Ollaan siis aloitettu mm. valjastelut hihnassa. Onneksi päivällä on jo sen verran vähän pakkasta, että pennut tarkenevat hetken palloilla pihalla. Kovasti maailma niitä vetää puoleensa. Niin sen kuuluukin tehdä.

Sinänsä sama aloitanko perusharjoitteet neljän pennun kanssa, vai kahden oman kanssa. Jotkut asiat menevät iloisesti liukuhihnatyönä, vielä tässä vaiheessa. Meille tosiaan jää nyt sitten kuitenkin kotiin kasvamaan uros ja narttu. Hulluutta, mutta ajattelen tämän olevan minun kerran elämässä repäisy. Tarkoin mietitty, mutta silkkaa mielettömyyttä silti. Jokainen yhden pennun kanssa perusasioita hinkkaava voi kuvitella, mitä arki tulee olemaan kahden pennun kanssa. Pennut olisivat menneet kaikki kahteen kertaan kaupaksi, mutta siinä vaiheessa kun käsissä oli omaan laumaan kaksi sopivaa pentua, eikä ratkaisun miettiminen tuottanut enää kuin migreenin, niin piti tehdä itseä armahtava päätös. Onneksi perheen toinen puolisko on tietyllä tavalla idean isä, joten voin häntä syyttää siinä vaiheessa kun tuntuu raskaalta. Aina pitää olla syyllinen tiedossa, niin on helpompi hengittää. Nyt kuitenkin tuntuu, että jokaiseen perheeseen olisi menossa luonteeltaan juuri se oikea pentu.

Pennut kävivät tiistaina eläinlääkärin tarkastuksessa ja sirutettavana. Kennelnimi on FCI:ssa vahvistettvana parasta aikaa ja se tulee voimaan tämän kuukauden aikana. Asiat ovat siis senkin suhteen hyvällä mallilla. Viralliset nimet on jo keksittynä, mutta paljastetaan ne sitten hieman myöhemmin.

Eläinlääkärintarkastus taisi jännittää minua enemmän kuin pentuja. Kuljetuslaatikosta purkautui ulos neljä kippurahäntää, jotka suunnistivat heti tutkimaan paikkoja innosta puhisten. Pojilta löytyi kaikilta kivikset ja muutenkin kaikki oli ok. Pinkillä tytöllä, jonka työnimi on vielä tällä hetkellä "Aino" oli tällä hetkellä lievä alapurenta, mutta se ei meitä tule hidastamaan jos se sellaiseksi päättää jäädä. Sirutusta eivät "Iines", "Aino" ja "Edi" edes huomanneet. Keskittyivät vain imeskelemään koiranruokanappulaa. "Armasta" operaatio hieman korpesi, mutta tokeni heti taas puuhastelemaan omiaan. Edistä sulkeutui tarkastuksessa eläinlääkärin suuri fani ja se keskittyi suukottelemaan ja nojailemaan lääkäriin kuin mikäkin noutajalapsi. Saimme kiitosta hyvin käsitellyistä pennuista, mikä lämmitti oikeasti mieltä, sillä pentuihin on keskitytty tosissaan ja niitä on palluteltu jo seitsemän viikkoa ajatuksella. Oli siis kiva nähdä, että työ on tuottanut tulosta.

"Aino"

Pennut ovat tosiaan nyt pahassa riiviöiässä. Teräviä hampaita upotetaan isovarpaisiin ja kantapäihin. Lisäksi kaikki mitä voi repiä on tarkoitettu pentujen mielestä revittäväksi. Sotkua tulee ja siivottavaa riittää. Pissat osuvat 80 prosenttisesti papereille ja kiinteät ulosteet Nuppu edelleen imuroi heti kun sellaisen jossain huomaa. Se edelleen imettää pentuja, mutta selkeästi pitää niille nyt kuria ja järjestystä yllä ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Yöllä kun könyämme Nupun kanssa pentulaan nukkumaan se hetken hääräilee lapsosten kanssa ja sen jälkeen kylmästi komentaa ne nukkumaan sängyn alle. Yhtään ihandusta ei pentujen kestä päästää ja emo vielä kuin varmistukseksi jää nukkumaan sängyn eteen. Meillä olikin yhdessä välissä yöt aikaimoista rallaamista, mutta nyt kun pennuilla on kunnon komento päällä saamme nukkua ihan rauhassa. Alkuun sängyn alta kuului pientä jupinaa ja napinaa, mutta nyt viikon kuluessa pennut ovat oppineet asettumaan nukkumahommiin heti kun käsky käy. Nuppu on selkeässä ristiriidassa lapsosten kanssa. Toisaalta sen haluaisi viettää niiden kanssa aikaa pentulassa, mutta toisaalta se ei jaksaisi siellä olla. Käytännössä se siis kulkee edes takaisin pentulan portista. Se saa sen itse auki makkarista päin, mutta aiheuttaa pentuinvaasion olohuoneeseen. Täytyy myöntää, että itsellä välillä otsasuonta nykii, kun vuoden äiti itkeä kitisee aina väärällä puolella porttia tai ovea.

Otsikkoon liittyen meillä luutuillaan päivittäin jauhelihaisia, puuroisia tai piimäisiä pieniä tassunjälkiä pinnoilta. Jostain syystä piimäkuppiin on myös helppo istahtaa. Vesikupin sisältö taas on monta kertaa päivässä nurin.

Leksu suhtautuu edelleen pentuihin hurjan herttaisesti, vaikka sekin oli sunnuntain hiihtolenkin jälkeen hyvin kypsä pentujen iltariehaan. Raukka ei jaksanut edes nousta ylös komentaakseen niitä, vaan kyljellään syyti komentoja makkarista keittiöön. Portilla keikailevia pentuja se näytti vain naurattavan ja lisäävän vain niiden vauhtia. Usvaa lapsoset uskovat huomattavasti paremmin. Ovat jo oppineet, että tätsyn päällä ei kestä samalla tavalla kiipeillä kuin emon. Usva ei turhasta pentuja komentele, mutta on näyttänyt opettaneen niille että 40 cm hajurako on kohteliasta kuitenkin pitää. Usva hieman rassaa tylsyys, kun se ei edelleenkään pääse minnekään harrastamaan ja puuhailemaan niin kuin normaalisti. Pihalla olen yrittänyt keksiä sille tekemistä, mutta sisällä se valittaa tylsyyttä. Onneksi sitä on helppo piristää ja se tykkää kun saa koekäyttää pentujen leluja.