Aamupäivällä treenailin Nupun kanssa maahan menoa. Haluan sille samanlaisen maahan menon kuin mitä on Mimmillä. Mimmi siis tippuu suorilta jaloilta maahan heti käskyn kuultuaan. Vieläkin, vaikka kaikki muut käskyt se ohittaa huonoon kuuloon vedoten. Usva puolestaan laskostaa itsensä nätisti ja hitaaaasti maahan, sille en siis sitä osannut/älynnyt opettaa oikein. No, Nuppu vaikuttaa edelleen erittäin nopealta oppimaan. Minä vain vitkuttelen asioiden opettamisen kanssa, sillä pohdin liiankin tarkkaan miten ja mitä sille opettaisin. Pitäisi vain muistaa Mikan neuvo olla analysoimatta liikaa ja keskittyä vain kouluttamaan koiraa. Seisomistakin otin Nupun kanssa muutaman kerran, samoin hampaiden katsomista. Pää tuntuu olevan Nupulle pyhää aluetta ja hampaita saammekin varmasti treenailla jonkin tovin ennen kuin Nuppuloinen lopettaa mutinat.
Puolenpäivän jälkeen läksimme katsomaan Annan lauman uutta jäsentä Pietua. Olipas vain reipas pieni koira. Ei yhtään säikkynyt puminarttuja. Nupun kanssa Pietu pääsikin aika pian leikkimään. Usva oli kuin pentua ei olisikaan, ilmeisesti on saanut penneleistä tarpeekseen. Mimmi nuuhkaisi ja antoi olla. Kävimme sitten pienen lenkin seitsemän koiran voimin..mahdoimme olla näky, kun koiria oli viidestä eri roturyhmästä.
Vierailun jälkeen suunnistimme kentälle. Usvan kanssa otin pientä agipätkää. Jouduin totemaan, että 7kk treenitauko näkyy ja pahasti molempien liikkumisessa. Intoa olisi, mutta koira ei irtoa enää minnekään. Enkä minä osaa ilmeisesti ohjata enää. Mimmin kanssa hassuttelimme kepeillä. Nupun kanssa meinasin kokeilla keppejä, mutta nappula alkoi syödä kenttää, joten päätin mielentyyneyden säilyttämiseksi siirtyä asfaltti-kentän puolle. ;)
Näyttelyremmi pennulle kaulaan ja liikkumista treenaamaan. Olipa vain vaikeaa. Jotenkin emme osanneet Nupun kanssa kävellä suoraan, saatikka sitten ympyrää. Hyvin se liikkuu, mutta valitettavasti kehässä emme voi liikkua miten haluamme ja minne haluamme. :D Haluaisin opettaa Nupulle heti alkuun, että se juoksee hiukan minun edelle, kuten Usva teki parhaimpina kehävuosinaan. Nyt Nuppu tarjosi minulle innolla parasta seuraamistaan ja hyvä se olikin.. Välillä se lähti "irtoamaan" hienosti ja sainkin palkattua sitä siitä. En muistanutkaan, että näyttelyjuttujen opettaminen olikin näin vaikeaa..ennemmin kohta tahkoaa tottisliikkeitä ;)
Nuppusta saan kyllä olla ylpeä. Vieraisilla se ei ole montaakaan kertaa päässyt käymään, mutta osaa olla varsin fiksusti. Kun mitään ei tapahdu, eikä minnekään olla menossa, se asettuu makoilemaan. Ei mitään turhia vinkumisia yms. Muutenkin se vaikuttaa olevan varsin helppo tapaus reissatessa.
Arki meillä sujuu jo erittäin hyvin. Ulkoa löytämiään aarteita Nuppu tarjoaa vaihtamaan namiin (noutoa voisikin alkaa jo opettamaan). Sisällä se tuo repimiään lehden palasia ja odottaen saavansa niistä palkkion. Tuhoja pentu ei ole ehtinyt tekemään kuin yhden nahkakengän koristereunan muotoilun verran. Siitä en voinut ollla edes harmissani, sillä jos olisin itse koira, niin pyrkisin ihan varmasti syömään kengät. Ovat ihanan pehmoista nahkaa.. Maalla Nuppu on täysin sisäsiisti ja kaupungissa sattuu satunnaisia pieniä vahinkoja sisälle. Välillä on päiviä, jolloin kämppä on ihan kuiva. Kerrostalon portaat Nuppu on alkanut kävelemään alas, mutta kannatuttaa itsensä mielellään ylös jos vähänkin väsyttää. Siinähän tuo menee olkapäällä.. Lenkeillä Nuppu on pääasiassa irti, kuten muutkin, ja tuntuu kuin se olisi lauman tottelevaisin jäsen mitä tulee luoksetuloon ja matkassa pysymiseen.
Tortaina meillä olisi ensimmäinen mätsäri ja odotan mielenkiinnolla miten tuomarin käsittely yms. sujuu. Nuppuhan osaa edelleen liudan rumia sanoja ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.