Treeniä ja uuden vuoden hulinaa

Ehdimme käydä hallilla ennen joulua ja pian joulun jälkeen. Treenasin Nupun kanssa lähinnä putkeen lähettämistä eri kulmista. Nuppu uppoaa putkeen todella näppärästi ja nyt se on oppinut että namikupille ei mennä ennen suoritusta. Meillä oli muutama pieni keskustelu kupin omistajuudesta kuukausi takaperin hyppytreenien yhteydessä ja otin kupin uudelleen vasta nyt. Hyvin pieni pää muisti.

Meillä on etenemistahti edelleen hidasta, nyt kokeilimme myös putki-hyppy yhdistelmiä. Treenit ovat lähinnä olleet kevytt¨ä hupsuttelua, eli kaikki pumit ovat olleet irti ja palkan on saaneet ne jotka tekevät pyydetyt asiat. Nupulla on kasvanut kärsivällisyys tuon ansiosta. Vaikka se kiihtyykin tuosta, sen pää kestää jo hyvin sen ettei välttämättä saa namia. Käsittämättömän nopeaa se myös tuntuu oppivan, että kannattaa tehdä vitkastelematta mitä emäntä sanoo. Uusia juttuja se on myös oppinut tuossa värkäten ja muita koiria katsoen.

Kepeillä edistyminen on ollut uskomattoman nopeaa, jos treenaisimme enemmän niin osaisi jo pujotella itsenäisesti.. Vaan eipä olla eikä ihan vielä osaa :D

Tosissaan treenaaminen on hieman jäänyt Mimmin ja Usvan kanssa, sillä en ole halunnut teljetä pentua häkkiin tai kytkeä seinään. Tarkoituksena olisi tällä kertaa saada aikaan hiljainen ja rauhallinen odottaja. Pakkasta soisi olevan hieman vähemmän, jotta jokainen voisi odottaa vuoroaan autossa. Hallissa kun ei parane haukkua päiväsaikaan.

Halliin saatiin peilit, joten nyt on ollut hyvä hioa perusasentoa ja seuraamista. Yleensä en uskalla ottaa tavoitteita, mutta ehkä voisimme yrittää 11.9 Bh-kokeeseen. Toukokuu tulee aika pian, toisaalta jos keskityn pääasiallisesti Nuppuun (mikä olisikin viisainta) niin ihmeitäkin voisi tapahtua..

Maanantaisin pitää alkaa taas kulkemaan Usvan kanssa agitreeneissä, liian monta kertaa on jäänyt välistä. Tammikuussa alkaa Nupun sosiaali-alkeis-tms.-ryhmä ja siitä jatkuu Bh-kurssi helmi-maaliskuun. Paha vain, että graduryhmä kokoontuu tismalleen samaan aikaan..  Nuppu ja gradu taitavatkin olla vuoden 2010 tärkeimmät projektit. Muita koiria tietenkään unohtamatta tai väheksymättä.

Nupun suu on kunnossa (parani viikossa haavauman huomaamisesta), mutta juoksua odottelen edelleen. Alkaa varmasti samaan aikaan kun kurssit tammikuussa. PIkkuhiljaa alkaa muistumaan mieleen miksi nartun leikkauttaminen oli niin hyvä idea. Mimmin ja Usvan steriloinnista on jo viitisen vuotta ja aika ennen sitä on onnellisesti unohtunut. Hankalinta juoksuissa taitaa olla juurikin niiden odottaminen, varsinkin kun on nuoresta koirasta kyse. Mimmi oli aina niin helppo kun se toimi kuin kello. Juoksujen väli oli kuutisen kk ja kesti tasan 21 päivää. Juoksun 21. päivä klo 15 koira oli sitä mieltä että urokset suksikoot v...

Mielenkiintoista nähdä miten Nupun luonne muuttuu juoksujen myötä. Nyt se on ollut viime aikoina hyvin kainaloinen ja erityisen suloinen. Suloinen se on kyllä aina kun on hyvällä tuulella. Oma mielipide sillä on edelleen vahva, mutta alkaa jo antamaan periksi jos vähän tuohdun. Siis mulkaisen pahasti ja murahdan. Joistain asioista keskustellaan enemmän, mutta paras keino asioiden selvittelyyn tuntuu olevan välinpitämättömyys. Tappelemaan sen kanssa on turha lähteä, silloin on peli menetetty. Nuppunen kun ei periksi anna vaikka toinen olisi kuinka tiukkana. Yksi hyväksi havaittu keino hillitä neitosta on käskyttää sitä kun se leimahtaa. Yksinkertainen istu-käsky ja sen vaatiminen tyynnyttää kummasti. Hyvin ollaan pärjätty kun aloimme kuuntelemaan ja katsomaan mallia aikuisista koirista. Niillä ei ole pikkuneidin kanssa mitään ongelmaa, vaikka neitonen välillä yrittää komennella pois hyviltä hajuilta tms. Usva kokee raskaana Nupun suuttumiset silloin kun minä olen kohteena. Nupun turkinhoitotilanteet, jotka edelleen ovat haasteellisia (korvakarvojen nyppiminen  ja kynsien leikkuu on kiwaa!) aiheuttaa sen, että Usva poistuu toiseen huoneeseen vollottamaan. Jos paikalla on muita ihmisia menee se itkemään niille tilanteen kamaluutta. Yritä siinä sitten kuunnella toisen kiroilua ja toisen vollottamista ja pysyä maltillisena ja rauhallisena.. En tiedä pelkääkö Usva enemmän minun mahdollista suuttumista vai onko koko tilanne vain niin stressaava. Nupusta olen huomannut myös sen kuinka se rakastaa käskyn alla olemista, eli korostetun tiukat selkeät ohjeet niin koira toimii täpinöissään.



Uuden vuoden juhlinta yllätti meidät päivää liian aikaisin. Siitä avauduinkin facebookissa manaten rakettteja rakastavat ja ilmeisesti suututin työkaverini :D. Tosiaan lenkille lähtiessämme paukkui. Mimmi lähti remmistä ja Usva hermostui. Nuppua kiinnosti enemmän se missä kuppasin (kävin autolla mutkan) kuin raketit. Mimmin nappasi onneksi äitini kiinni, mutta olipa voinut jäädä auton alle kun keskellä tietä steppasimme. Kyllä suututti, Nuppua myös.  Seuraavaksi päiväksi oli tarkoitus ehtiä saada koirat pois paukujen ulottumattomiin. Varauduin paukkeisiin lenkittämällä koirat erikseen, eli Nuppusen erillään pelkääjistä.

Tekipä hyvää käydä Nupun kanssa ihan kahdestaan lenkillä. Hävettää ihan kuinka vähän se on ollut maailmalla ilman laumaa. Siihen tulee nyt muutos, sillä päätin alkaa lenkittämään koirat erillään osan päivän lenkeistä ihan Nupun itsenäistymistä ajatellen. Alkuun se tosiaan pöhisi, mutta leikittyämme hieman lumikasassa Nuppunen totesi että minä handlaan tilanteen. Nuppu mörköilee nyt laumassakin hieman tietynlaisia ulkoilijoita. Yksinäiset miehet ovat epäilyttäviä, mutta täällähän liikkuu kyllä se ahdistelija joka kyttää pikkutyttöjä ;).  Porukat, pöyräilijät ja yllättäen tutustumaan päästetyt vieraat koirat (sain taas hiiltyä hieman)  ovat ok.  Lenkillä kuului muutama vaimea paukahdus, mutta Nuppu on kuullut pahempia ampumaradallakin, joten ei edes huomannut niitä.

Tosiaan sain koirat ja mökille menijät liikenteeseen vasta kuuden aikaan ja ulkona (pihallakin) oli jo sotatila käynnissä. Vein Nupun ensin ulos ilman muita ja käytin sen pissalla rakettien lähtiessä vierestä. Nuppunen ei huomannut mitään taistellessaan kinttaasta ja pissimisen kanssa ei ollut ongelmia. Usva päätti ulos päästyään voivansa pidättää mökille asti. Mimmi oli niin pihalla, että tuntui kuin ei olisi huomannut mitään. Autossakin Nuppu ehti katsella yksikseen raketteja ja ei sanonut mitään. Häntä oli tiukalla nutturalla kuten aina. Usva oli rauhioittunut autossa yllättävän nopeaa ja kaikki oli ollut mökillä ok. Tulevan uuden vuoden vastaanoton äippä haluaa kuulema olla kaupungissa, joten lienee meidän vuoro lähteä sitten korpeen tai hommaan Usvalle rauhoittavaa. Ovathan nuo ihanasta viettäneet uudet vuodet mökillä viimeiset kuusi vuotta, eli sen jälkeen kun Usvalla alkoi rakettipelko yllättäen. Joku viisas sanoi minulle, että jos koira on pelkäämättä jotain asiaa parivuotiaaksi, niin tuskin alkaa pelkäämään sitä myöhemminkin. Usvan kohdalla se ei pitänyt paikkansa, mutta ehkäpä Nupulla pitää.

Usvan paukkupelko lähti autokolari sarjasta. Sattui kolme pientä, mutta pehmeän koiran mielestä ikävää juttua autojen kanssa lyhyen ajan sisällä Usvan ollessa 2 vuotta. Seurauksena oli paukkeen ja autoilun pelko silloin kun isäni oli kuskina. Nyt U. pelkää enää autoilua sateella ja loskaisella tiellä ja sitä jos joku hermostuu autoillessa. Pauketta pelkää, mutta tilanteen pystyy pelastamaan tennispallolla. Usva saa itselleen aikaan pahoinvointia muistuttavan tilan, jota on erityisen ikävä katsoa. Mimmi ei ole enää pitkään aikaan pelännyt, tai jos pelästyy niin rauhoittuu siinä vaiheessa kun on saanut Usvan pois tolaltaan.. Noiden kahden pelkotilojen symbioosia katsellessa päätin, etten päästä pentua muorien kanssa tilanteeseen joissa jompi kumpi alkaa pelkäämään. Ikinä ei tietenkään voi ennustaa milloin pamahtaa, mutta Usvasta näkee mihin paukkeeseen se aikoo reagoida. Se katsoo äänen kuultuaan ensin Mimmiä ja sitten minua. Jos Mimmi kuulee äänen Usva pelkää ja ei niin minun reaktio ratkaisee pelon määrän. Onneksi Mimmi ei enää kuule juuri mitään ja tiukalla käskytyksellä/lelulla moni tilanne pelastuu, jos en reagoi mitenkään päättää Usva pelätä. Harvoin nykyään tulee surkeita lenkkejä äärimmäisen harvoin kun osaan jo pelata tilanteiden kanssa. Lex puolestaan on paukkuärtyisä ja se viihdyttää itseään uuden vuoden iltanakin ulkona rakettien perässä hyppien. Se on aina ollut mieltynyt valoon ja ääniin. Sekään ei ole kuitenkaan sopiva roolimalli Nuppuselle. Ideaali on se miten pentu tällä hetkellä reagoi paukkeeseen.

Mimmi on välillä voinut ilmiömäisen hyvin ikäisekseen. Joulun jälkeen kävimme lenkillä pappa-koira seurassa, mikä olikin mummelille mieleen. Mimmi käyttäytyi koko pitkähkön lenkin kuin pikkupentu. Nuppukin oli paljon aikuisemman oloinen. Seuraavana päivänä olikin sitten "krapula", eli muori oli kipeä ja vaisu. Oli tosin kaatunut aamulla rapuissa, levinnyt portaiden väliin. Särkylääkettä on onneksi varastossa pahojen päivien varalle. Yksi lepopäivä ja muori oli taas hyvässä vedossa jaksoi taas haastaa Nuppua ja Usva leikkiin ulkona. Mimmillä on lähes kaikki patit suurentuneet. Koira on selvästi kuivunut ja laihtunutkin (tarkoituksella) ja patit tietenkin tuntuvat entistä paremmin. Uusin tulokas löytyi kuonon pielestä (varrellinen mollukka) ja sitä saakin varoa turkkia kammatessa. Tammikuun aikana on rokotusten ottaminen ja vanhusten terveystarkastus. Vaikka Mimmi on elämäniloinen ja yhtä kujeileva kuin nuorenakin niin kyllä aina koiraa silittäessä löytää patit ja( tällä hetkellä) suurentuneet imusolmukkeet. Tulee pakosta mieleen elämän rajallisuus. Suuri ihme on jos saan pitää sen yhtä kauan mitä Mimmin emä ja isoäiti ovat eläneet.