Syksyn kuulumisia

Elo-syyskuu oli lopulta mukavan vilkas koirarintamalla tämän kummallisen ajan keskellä. Heti kun olimme toipuneet Pumipäivistä olikin pumien mätsärin järjestäminen Iissä. Saimme mukavan mätsärin järjestettyä tehokolmikon voimin. Kuvatkin saimme liki reaaliaikaisesti kaikista sijoittuneista nettiin. Yksi onnistuneen tapahtuman tärkein osa on hyvin tehty etukäteistyö. Tästä kiitos Mirjamille, joka oli ahkeroinut tosissaan mätsärin eteen. Oli mukava mennä  talkoilemaan niin sanotusti valmiiseen pöytään.

Seuraavana viikonloppuna eli 5.-6.9 meillä oli yhdistetty näyttely- ja pumiretki Seinäjoen kautta Tampereelle. Seinäjoella käväisimme kehässä Tarja Löfmanin arvosteltavana. Pulmu malttoi esiintyä suhteellisen hyvin, kunnes alkoi loikkia ympyrän viimeisillä metrillä niin, että hihankin irtosi näyttelypannasta. Sillä ei tosin ollut merkitystä, koska Pulmu piti itse hihnasta tiukasti kiinni. Tuomari kysyi ennen liikkeitä pöydällä Pulmua arvostellessa "Onko se aina näin rauhallinen?" kerroin, että kunhan päästään liikkeelle niin koiran vilkkaus tulee kyllä näkyville. Tuomari mittasi Pulmun 45 cm korkeaksi ja rotumääritelmää tutkien totesi sen olevan sentin ylisuuri. Tämä vaikutti arvosanaan, mutta arvostelu itsessään on ihan kiva. Kuvia ei näyttelystä valitettavasti tullut.

Osallistujaluettelojen viime hetken päivitys oli Pulmun mielestä kuolettavan tylsää.

Näyttelyn jälkeen suuntasimme Tampereelle hotelliin ja valmistelemaan seuraavan päivän tapahtumaa eli Pumien Poikapäivää. Tapahtumaan oli sunnuntaina kerääntynyt kiitettävä määrä uroksia ja pääsin suurinpaan osaan tutustumaan temppuradalla. Ei olisi uskonut, että hetken aikaa pihassa oli liki 20 eri-ikäisiä pumiurosta. Kaikki käyttäytyivät fiksusti ja ääntä porukasta lähti kiitettävän vähän. Tapahtuman jälkeen oli yhdistyksen syyskokous ja sain kunnian jatkaa edelleen puheenjohtajana. Viikonloppu oli kaiken kaikkiaan virkistävä kunhan unohdetaan viimeinen ilta Tamperella. Pulmuun iski hotellin nurmikolla punkki-invaasio ja sen naamasta sai lopulta nyppiä kuusi tuoretta punkkia irti ja yksi piti jahdata kiinni. Kotona siltä löytyi vielä pepusta yksi punkki. Voi yökötys! Lähti taas kaikki etelään muttamisen halut hetkeksi.

Näyttelyn jälkeen napattu kuva

Aino aloitti juoksun (17.9) tällä kertaa reilusti Pulmua aikaisemmin ja pisti tyttöjen välit lujille. Nyt Aino onkin ollut juoksun ajan pääasääntöisesti mökillä syystöissä apulaisena, jotta Armas säästyisi eturauhasvaivan uusitumiselta. Tämän juoksun jälkeen  Aino on tarkoitus steriloida. Viiden kuukauden välein tuleva juoksu ei anna paljoa armoa vanhenevalle urokselle eikä hormoonitoiminnan kannalta montakaan tasaista kuukautta nartulle itselleen. Toivotaan, että lauman elo muutenkin rauhoittuu operaation myötä.

Meillä on nyt syksyn teemana koirien hampaiden hoito. Pulmu ja Nuppu ovat jo päässeet hammaskiven poistoon ja Ainolle sekä Armakselle täytyy varata aika seuraavaksi. Nupulta jouduttiin poistamaan muutamia  välihampaita ja operaatio oli sen verran iso, että Nuppu joutui kahdeksi viikoksi nestemäiselle ruokavaliolle suussa olevien tikkien vuoksi. Äitini sai tehosekottimella olla tekemässä erilaisia hienoja soseita, joita Nuppu yllättäen alkoikin syömään ihan mielellään. 

Tämä syksy tulee olemaan poikkeuksellinen monella tapaa. Talvikaudelle jätin ensimmäistä kertaa ikinä ilmoittamatta koirat treeniryhmiin, koska töiden vuoksi kesälläkin ohjattu treenaaminen jäi turhan vähälle. Minulla alkoi taas pidempi sijaisuus ja töiden yhdistäminen täysipainoiseen opiskeluun vie vapaat illat täysin. Onneksi hallilla on yleensä ollut päivisin vapaata treeniaikaa, joten pyritään nyt aktivoitumaan tavoitteellisen treenaamisen kanssa. Tämän hetken hallitilanne vain pyrkii rajoittamaan tehokkaan treenaamisen pääasiassa agilityyn, mutta onneksi koirat eivät välitä mitä teemme, kunhan pääsevät hallille tekemään töitä. Syksy tulee siis olemaan tiukka meille kaikille, sillä vaikka nytkin olen ollut pääsääntöisesti töissä opiskellen myös kesän, niin minulla on ollut ruhtinaallisesti vapaata aikaa ja olen aika hyvin saanut itse määritellä sen milloin teen töitä. Opinnot eivät onneksi rasita vaativuudellaan vaan työmäärällä kun vähän väliä pitäisi malttaa istua kirjoittamaan essee milloin mistäkin sosiaalialan ilmiöstä. Itse asiassa tätäkin kirjoittaessa pitäisi oikeasti olla kirjoittamassa ihan muita juttuja. Opintoihin kuuluu paljon reflektoivia tehtäviä ja kerran pääsimme miettimään oman elämän tähtihetkeä. Kurssi oli taidelähtöiseen työskentelyyn liittyvä ja tähtihetki piti toteuttaa 3D-teoksena, joten alla oleva syntyi esittämään minun tähtihetkeä. Metsässä, koiran kanssa jäljestämässä.