tiistai 30. kesäkuuta 2020

Kesä on ihmisen parasta aikaa?



Tännekin viimein tuli kesä, vaikka edellisen postauksen aikaan näytti vielä toivottomalta lumen määrän perusteella, ja olemme saamme nauttia lämmöstä ihan kiitettävisti. Ensimmäiset kuumat päivät vetivät koirista mehut, mutta pieni saksien näyttäminen turkeille helpotti tilannetta kovasti. Lumet sulivat juhannukseksi, vaikka hieman epäilytti vielä toukokuun lopussa.



Toukokuun viimeinen päivä kävimme pyörähtämässä Iissä pumiyhdistyksen kevätkokouksessa ja noseworkin yhteistreenissä. Pulmu oli tällä kertaa ainoana mukana ja nauttikin suunnattomasti päästessään ihmisten ja koirien pariin. Oli niin mukava taas nähdä muita rodun harrastajia. Tuollaiset pienimuotoisetkin tapaamiset piristävät kummasti. Treeni-intokin pilkahti noiden yhteistreenien myötä.

Treeneissä Pulmu osoitti jo omaavansa jonkinlaisen haisun mitä sen pitää etsiä, vaikka se on lähinnä kulkenut muiden mukana  treeneissä ja satunnaisesti päässyt haistelemaan. Olen vähän himmaillut sen lajiin kouluttamisen kanssa, koska olen kokenut että tarvitsen uusia idoita etten vain toista samoja virheitä mitä olen huomannut tehneeni Ainon ja Armaksen kanssa hajuilmaisun opettamisessa. Nyt on tullut pidettyä ihan riittävän pitkä tuumaustauko ja aika alkaa töihin. Toki vielä hieman syö treenimotivaatiota kun noseworkin säännöistä mm. hajutestin osalta ei ole tullut vielä mitään selkoa.


Täytyy taas Pulmusta todeta, että on ilo liikkua noin kivan koiran kanssa. Ei tule mieleen paikkaa minne sitä ei kehtaisi viedä. Paljon se on koiran luonteesta kiinni, mutta myös siitä että olen sitä kaikkialle mahdollisiin paikkoihin pyrkinyt aina ottamaan mukaan. Mukana ollessa se ei ole vain nököttänyt boxissa tai autossa, vaan on saanut ihmetellä ja opetella olemaan erilaisissa tilanteissa ja paikoissa.

Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna olisi pitänyt olla meidän oma Nord näyttely, jonka toimikunnassa olen, mutta COVID-19 sotki senkin osalta suunnitelmat. Viikonloppuna ei tuntunut siltä että jossain muualla olisi pitänyt olla, mutta näyttelyä edeltävien viikkojen aikana havahduin aina välillä ajatukseen että jotain on tekemättä. Normaalisti olisin pienesti stressannut palkintoasioiden kanssa. Toisaalta oli kiva pitää näyttelyvapaa kesä järjestelyiden osalta ensimmäistä kertaa sitten yli kymmeneen vuoteen, mutta toisaalta alkaa olla jo ikävä muiden koiraihmisten pariin jännittämään kehä laidalle. Minulle tuli sopivasti viikon "kesäloma" juhannuksen jälkeen, joten teimme sitten pienen retken Lofooteille. Siitä enemmän kun saan kuvat järjestykseen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.