Marraskuu

Marraskuut tuntuvat alkavan aina yhtä korottoman kauniina ja surumielisinä. Tämäkään marraskuu ei tule olemaan poikkeus kaikkien menneiden marraskuiden joukossa. Vuosi alkaa olla lopuillaan ja loputtoman pimeä ja synkkä talvi tekee tuloaan. Samaan aikaan sitä on innoissaan ensilumesta kuin pieni lapsi ja toisaalta alkava talvi iskee päin kasvoja loskalumen muodossa. Viikonlopun ja lähipäivät olen ollut taas kerran isojen kysymysten äärellä ja joutunut toteamaan, että mikään ei ole niin varmaa kuin muutos ja jatkuva epävarmuus. Onneksi ihminen voi itse vaikuttaa siihen, miten asennoituu asioihin ja elämään ylipäätään. Joulukuuta odotellessa otetaan marraskuusta kaikki mahdollinen irti iloineen ja suruineen.

Positiivista heti tähän marraskuun alkuun on autoni parantuminen. Sain sen tänään huollosta takaisin ja taas lataa akku ja alle vaihdetut nastarenkaat kuljettavat meidät turvallisesti läpi talven. Pääsen siis taas kulkemaan myös päivällä näppärästi koirieni kanssa hallille treenailemaan. Tosin, palaaminen hetkeksi kolmivuorotyöhön tuo taas pientä muutosta meidän arkeen. Siihen onkin sitten totutteleminen pitkän yötyöläisyyyden jälkeen. Muutos on todella iso minun vuorokausirytmilleni sekä koirille.  Nehän eivät ole käytännössä olleet yksin kotona  yli neljää tuntia muutamia kertoja lukuunottamatta tässä parin vuoden aikana. Sopivasti Aino aloitti lauantaina juoksunsa ja tärppipäivät tietenkin osunevat minun päivävuoroihin ja Helsingin koulutuspäiville. Jee.