Tänään (14.3) juhlittiin Usvan syntymäpäivää. Sillekin on jo kertynyt vuosia hurjat 11, tosin pumille se ei ole vielä mitään. Teinityttönen.
Kirjoittelin pitkän jutun Usvasta, mutta onnistuin pyyhkimään sen pois. Lyhyestä virsi kaunis. En usko, että mikään toinen eläin voisi saada minut joka päivä niin hyvälle tuulelle kuin Usva. Aamu ei voi alkaa huonosti kun näkee aina ensimmäisenä Usvan iloisen karvanaaman. Se onkin ainoa koirista joka on todellakin läsnä ja hereillä kun heräilen. Keittäisi minulle varmaan aamukahvit jos osasi.
Usvassa on jotain lumoavaa, jotain millä se saa kaikki tapaamansa ihmiset kesyyntymään. Sen hyväntahtoisuudesta ei voi olla tykkäämättä. Usvahan viime kädessä on perheen vähiten hallinnassa oleva pumi, mutta toisaalta sitä ei ole juuri koskaan tarvinnut kieltää mistään. Sitä ei ole juuri koskaan saatu mistään kielletystä kiinni, se ei ole tehnyt mitään sopimatonta.Toisin kuin Mimmi, Usva- ei ole koskaan oppinut, että sen pitää totella ihmistä sen vuoksi kun niin kuuluu tehdä. Se tekee juttuja jotka ovat kivoja, jotenkin se aina välttyy tekemästä itselleen epämieluisia asioita. Siitä ei saa otetta, kun sitä ei ole ollut koskaan tarpeen saada. Se on hirveän helppo, mutta ihan(an) mahdoton.
Kiharaiselle auringolleni lisää hyviä vuosia!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.