Sunnuntai meni Leksua juhliessa. Malinoisherra täytti 7 vuotta. Niin vain sekin vanhenee. Tuntuu, että ihan vastahan se lensi Hollannista, hiukan sen jälkeen kun aloin heilastaa siippani kanssa.
Leksu on opettanut minulle teinivuosinaan ennen kaikkea kärsivällisyyttä ja lehmänhermoisuutta. Niin vain siitä kasvoi kiva laumanjäsen, kun viimein opin ymmärtämään sen sielunmaisemaa. Kotona ei ole aina niin huomaamaton, mutta varsin leppoisaa seuraa kuitenkin. Kotosalla Leksu on koirista ainoa, joka edelleen puuhastelee mm. kaapinovia aukomalla ja pitää huolen siitä että kukaan jätä mitään tärkeää lojumaan miten sattuu. Onneksi rivitaloasunnon tuhoamisen (ne teinivuodet..) jälkeen se on keskittynyt lähinnä satunnaiseen visalaskujen ja tilinauhojen syömiseen.Kotosalla se kuitenkin pääasiassa lepäilee sohvalla tassut kohti kattoa, jos on saanut riittävästi ulkoilmaa.
Parhaat hetket olen itse kokenut sen kanssa treenikentällä, silloin kun se on väläytellyt minulle malinoisin työtarmoa ja oppimisnopeutta, sekä potkurilenkeillä metsän siimekseen. Parhaat potkureissut olivatkin aika pian nilkkaleikkaukseni jälkeen, jolloin minun ei tarvinut kuin pysyä potkurin kyydissä koiran tehdessä kaiken työn. Nyt vuosien karttuessa Leksu on huomannut, että matkavauhdillakin pääsee ja vielä helpommalla kun antaa ihmisenkin hiukan lykkiä potkukelkkaan vauhtia.
Leksun elämästä ei ole vauhtia ja vaarallisia tilanteita ikinä puuttunut. Onneksi ollaan selvitty kaikesta lähinnä vain hampaiden menetyksellä (koiran, ei omistajien). Joskus laskin miten paljon koiran suuhun on pistetty rahaa, mutta ihminen onneksi tuppaa unohtamaan epämieluisia asioita.
Parhaimmillaan Leksu onkin saadessaan puuhastella vapaasti ulkona. Se keksii itselleen aina tekemistä eikä luovuta ennen kuin on tavoitteensa saavuttanut. Tässä kohtaa voisi muistella sitä miehen käsivarren vahvuista jäätynyttä puuta, jonka Leksu päätti eräänä tammikuisena päivänä purra poikki. Puu katkesi, mutta niin teki myös yläkulmuri. Pikkuhaavereista huolimatta sitä on varsin hauska seurata. Mökillä sen lempipuuhaa on koirien lelujen piilottaminen pitkin tonttia. Sisällä se leikkii leluilla, mutta ulkona ne on pakko heti jemmata mahdollisimman hyvin. Pumien kanssa saamme sitten etsiä näitä mättäiden väliin kaivettuja leluja.
Toivotaan Leksulle vielä monta tarmontäyteistä pappavuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.