Kohta on kaksi viikkoa kulunut nilkan leikkauksesta ja täytyy todeta, että olemme kaikki koirat mukaan lukien jo täynnä tätä tylsyyttä. Kipsin saan pois torstaina. Mielenkiinnolla odotan tarviiko jalka sen jälkeen jotain tukihärpäkkeitä. Onni on ollut kunnon kipulääkitys, mutta kepeillä olen siitä huolimatta joutunut kulkemaan, kun jalka ei ole antanut varata täysin. Se on ollut välillä todella kipeä.
Epäonneakin minulla on ollut mm. kipsien kanssa. Ensimmäiselle kipsille kävi pieni vesivahinko suihkussa,jotan se piti sitten vaihtaa. Vaihto olikin tarpeen, sillä verta oli kertynyt kipsin sisälle sen verran paljon, että Lexukin haisteli yöllä jalkaani huuliaan lipoen. Ilmeisesti odotti paistin kypsyvän.. :D Kipsi numero kaksi jouduttiin vaihtamaan kun jalkani alkoi vuotamaan nestettä. Tulehdusta ei onneksi ollut. Kolmas kipsi on nyt jalassa ja se on varsin hyvä. Jalan asento on parempi kuin aiemmissa kipseissä, eli käveleminen on helpompaa, lähes normaalia. Rikki tämäkin tosin jo on kantapäästä. Viime la lensin sitten lahjakkaasti rappukäytävässä ja laskin portaat selälläni alas. Olin menossa kellariin ja keppi sekä kipsikenkä olivat sen verran märkiä lumesta, että menivät alta. Kipeää kävi, mutta mitään ei ilmeisesti mennyt rikki, muutamaa katkennutta kynttä lukuun ottamatta.
Mimmi ja Usva ovat olleet täysin äipän lenkitettävänä ja ovatkin sitten olleet koko ajan vanhemmillani. Tosin siellä minäkin olen sitten kaikki arkipäivät viettänyt, siis siihen asti kun M. on hakenut töistä päästyään minut kotia. Ulos en ole päässyt koirien kanssa kuin kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta oli muutaman päivä leikkauksesta, mutta eipä olisi kannattanut kun leikkaushaavat alkoivat uudelleen vuotaa. Ulkoilu meni kyllä muuten mukavasti. Olin niin onnellinen fiksusti käyttäytyvistä koiristani.
Varauduin ekalla kerralla siihen, että Usva tempoo remmissä ja laitoin sille joustavan vetonarun tavallisen remmin sijaan. Mimmi kulki normiremmissä. Aika pian huomasin, että olin laittanut sinkuvaan remmiin väärän koiran. Mimmi oli nimittäin sitä mieltä, ettemme saa antaa mokomien kyynärsauvojen haitata riekkumista yms. hauskaa. Usva kulki koko ajan remmi löysällä sivulla tai takana. Ainoastaan muutaman kerran se maistoi lahjettani ja nipisti polvitaipeesta.. Mimmi tosiaan käyttäytyi kuin pahainen kakara. Onneksi se kuitenkin oli koko ajan kuulolla ja selvitti kiertyneen remmin pyynnöstä sekä vaihtoi vasemmalle kulkemaan aina kun vain pyysin. Irtiriekkuloimisen jälkeen Mimmikin vaihtoi viimein mummovaihteen päälle ja köpötti nätisti sivulla, tosin siinä sinkuvassa remmissä.
Usva on kyllä kaikin puolin näppärä kaveri liikuntarajoitteiselle, se kun osaa palauttaa kaikki tippuneet tavarat takaisin käteen ilman erillistä pyyntöä. Tuon sekä oikean ja vasemman osaamisesta on ollut ulkoilessa nyt todella paljon apua.
Tänään kävimme toisen kerran ulkona, minulla oli vielä ulkoilessa sauvat mukana vaikka loppupäivän kävelin jo ilman niitä. Mimmillä oli taas vauti päällä, mutta joustavan remmin ja muutaman tiukemman käskyn avulla ulkoilu oli varsin vaivatonta edelliseen kertaan verrattuna. Usva tyytyi vain nipistämään minua kerran heti pihasta lähdettyämme. Ilmeisesti se purkaa sillä itseään. Siinäpä nipistelkööt ;) kun se tuntuu vain lähinnä etuhampaiden hipaisulta. Kepit olivat kyllä vähän turhat lumisessa metsässä, lähinnä olivat vain henkisenä tukena. Kuvat ovat tältä päivältä.
Lex osoittaa myötätuntoaan jalkapuolelle emännälleen..
Usva komentaa tekemään jotain kivaa..
Mimmi sai lumipesun. Syyllinen näkyy takana.
Usva kyttää lumista puuta, josko tuuli (tai emäntä) tiputtaisi lumet alas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.