Kuulumisia ja epäonninen Bh-koe

Sitten viime kirjoituksen treenailimme ahkerasti 26.7 pidettyyn Bh-kokeeseen. Pääsääntöisesti treenit menivät kivasti ja vaikutti lupaavalta koetta ajatellen. Koetta edeltävänä iltana kävimme vielä kentällä. Tarkoituksena oli tehdä kivat treenit, joista jää mukava fiilis seuraavaa päivää varten. No, eipä jäänytkään. Usva keksi illalla ettei lähdekään seuramisessa matkaan, vaan jää istua nököttämään paikoilleen aina kun lähden liikkeelle. Palkkasin sitä onnistuneista lähdöistä kaikilla Usvalle mieluisalla (pallolla ja kävyillä). Koira vain yksinkertaisesti lopetti työnteon, vaikka koko kesän oli tehnyt liikkeet niin kovin innoissaan.

Koeaamuna jännitin sitten ihan hirveästi, kiitos edellisen illan treenien. Hihnassa seuraamisessa Usva jätätti ja haki haki oikeaa paikkaan. Seuraamiskaavion istumiset eivät onnistuneet, vaikka se aina arjessakin istuu vierelle jos liikkeeni pysähtyy. Nyt vain katsoi silmiin nauraen(? ;). Vapaana seuraamiseen sainkin sitten lähteä yksin. Onneksi tuomari armollisesti kertoi muutaman metrin jälkeen, ettei koira ole mukana. Siellä se Usva istua nökötti korvat iloisesti pystyssä. No, eipä ainakaan ollut sen näköinen että olisi piesty tms. haluttomaksi. Sitä ei vain haluttanut tehdä töitä. Muutaman kerran pyysin/rukoilin sitä seuraamaan, mutta onneksi älysin sitten keskeyttää suorituksemme ihan molempien vuoksi.. Paikallamakuu meni yllättävän hyvin, päivän teeman huomioiden. Sen pyysin saada suorittaa, vaikka olimmekin keskeyttäneet. Usva nousi istumaan siinä vaiheessa, kun liikkeitä suorittanut koirakko otti luoksetulon. Bh-kokeessa hylkääntyi kaikkiaan 3 koirakkoa.

Illalla istuin peilin ääreen miettimään miksi Usva ei tee kokeessa mitään, vaikka osaa suorittaa kaikki liikkeet. Neljän vuoden takainen bh-koe oli hyvin paljolti saman kaltainen. Minun kisajännityksellä on varmasti osansa, mutta varmasti vaikuttaa myös se ettei koira koe palkitsevaksi suorittaa liikkeitä yhteen pötkyyn minulle. Olen tehnyt sen virheen treenatessa, että palkkaan vieläkin liian usein. Nameja satelee koiralle myös ihan turhasta. Agilityä ja jälkeä Usva tekee ihan erillaisella motivaatiolla kuin tottista. Niissä tekiminen jo itsessään palkitsee Usvan. Esimerkiksi jäljellä se ei välitä loppunameista yms. vaan se haluaa vain ajaa lisää jälkeä. Sama juttu agissa, jossa esteet ovat jo itsessään sille palkkio. Usva kohdalla voisi sanoa sen työskentelevän vain itselleen ja minun pöljän tukevan sitä siinä.. Viisas koira ja tyhmä ohjaaja. Itseasiassa toinen tuomareista vinkkasi minua vaatimaan koiraltani enemmän.

Kesäkuinen käynti Kuttukuussa avasi kyllä silmäni koirani ja itsenikin suhteen. Olen opettenut Usvan passivoitumaan ja pääsemään sillä eroon vaatimuksistani. Olen aina pitänyt sitä hirveän herkkänä ja pehmeänä koirana ja lopettanut vaatimisen siinä vaiheessa kun koira on istahtanut ja sulkenut minut ulkopuolelle. Paimennusharjoituksissa vaadimme vain siltä työntekoa ja koirasta löytyi muutaman pienen hihnan nykäisyn jälkeen ihan uutta potkua, Usva myös kesti älyttömän hyvin pinen pakotteen. Paljon se ei siis vaatisi. Nyt on tavoitteena laittaa ohjaaja-koira-suhde kuntoon ja katsella uutta bh-koetta ensi keväälle.

Nuppu on nyt 7,8kg, se on kasvanut vain 600g sitten 17.7. Kasvutahti alkaa siis selvästi hidastua. "Pentukoulussa" olemme päässeet käymään vain pari kertaa. Tiistaina se alkoi tekemään minulle hyvin töitä välittämättä muista. Tosin loppua kohden alkoi taas leiskua. Karhukoirat ja setteriystävämme olisi saanut kyytiä, minä mukaan lukien. Pentutaapamisissa Nuppu on jo pikkuhiljaa sulamassa uusille ystäville. Jännä vain miten sillä menee niin kauan joihinkin koiriin tutustumisessa ja toisten kanssa toimii heti yksiin.

Noin viikko sitten Riika ja Mikko kävivät ihanien bichón tyttöjensä kanssa kyläilemässä. Nupulla ja Viivillä sopivat leikit heti yhteen.



Nuppun kanssa treenaillaan TOKOliikkeitä pikkuhiljaa. Seuraamista olen nyt alkanut rakentamaan ja luoksetuloa bh-koetta ja pk-tottista ajatellen. Elokuussa olisi tarkoitus alkaa jo pentuagiakin miettimään. Meillä on ollut erittäin hauska kesä. Nuppukin on jo uskaltaunut uimaan ihan oikeasti. Harmillisesti juuri siitä ei ole kuvaa, sillä kamera kastui mystisesti juuri ennen veden varaan joutumista...











Trimmauksen aika taas lähenee...

Rokot ja trimmi

Tänään oli viimein rokotusten vuoro. En itse ollut varannut rokotus aikaa ja niinpä olin maanantaina jo ensimmäisen kerran menemässä eläinlääkäriin..keskiviikkona toisen kerran. Molemmat piikit pistettiin Nupun takapuoleen, sillä etuosa syyti kirouksia varsin vakuuttavasti. Olisi varmaan syönyt lääkärin, jos en olisi ollut välissä. Mitään kammoa sille ei tälläkään kertaa jäänyt käynnistä, sillä heti lattialle päästyään se oli oma terhakka itsensä.

Tarkoituksena oli mennä Usvan kanssa illan pk-treeneihin koeliikkeitä hiomaan, mutta tuli taas kamala vesisade ja ukonilma. Tällä viikolla on melkein joka päivä jyrissyt. Oli sitten hyvää aikaa siistiä koirien turkkeja. Mimmin ja Usvan korva- ja naamakarvat saivat kyytiä ja ryytyneet ilmeet piristyivät kummasti. Usvaa trimmatessani Nuppu kiipesi olohuoneen sohvapöydälle keikistelemään. Päättelikö lie Usvan saavan palkkaa pöydällä olosta.

Nupulle tein ensimmäisen oikean trimmin, joka näemmä kaipaa vielä viilaamista kun nyt kuvia pääsin katsomaan.. Nuppu ei alkuun oikein tykännyt hommasta, mutta pienen keskustelun jälkeen tyytyi vain mutisemaan rumia ;). Kyllä se vielä kesytetään. Pörröturkin alta kuoriutui varsin jalkava ja nätti pikkuneiti. Nyt näkyvät silmätkin kunnolla. Parempia kuvia tulee heti kun ehdin ulkona kuvailemaan.

Mimmi ei ilmeisesti enää kuule juuri mitään, sillä se ei reagoi ukkoseen enää millään tavalla. Nuppua ilmat eivät hetkauta ja Usva raukka hermoilee suotta jyrinää.