Elokuu alkaa olla paketissa..

...samoin muu elämä. Me nimittäin muutimme taas kerran. Ei sitten ollutkaan kuin kuudes kerta alle kymmenen vuoden sisällä. Heinäkuussa tuli remottiähky ja tilaakin oli liian vähän koirille rintamamiestalossa, joten päätimme laittaa mökin kokeeksi myyntiin. Yllättäen, tähän markkinatilanteeseen, se menikin nopeaa kaupaksi ja piti löytää kiireesti uusi koti. Tätä uutta käytiin ruokiksella katsomassa reilut 10 minuuttia ja se oli siinä. Mikä tontissa hävitään niin sisätiloissa voitetaan, toki tässäkin pitää tehdä pientä pintaremonttia. Koirat kotiutuivat heti, vaikka tälläkin hetkellä elämme vielä muuttolaatikoiden keskellä. Pennut ja Usva olivat pahimman muuttohässäkän keskeltä mökkeilemässä. Tällä asuinalueella on koiria lähes joka talossa, ja vähän väliä jostain suunnasta kuuluu kamala räksytys ja silti naapurit kertovat alueen olevan rauhallinen. Kuulostaa lupaavalta. Toivoakseni meidänkin lauma sulautuu hyvin joukkoon.

Nuppunen

Pumien haukkumiseen olen nyt tehostetusti kiinnittänyt huomiota. En halua kuulua niihin, jotka antavat laumansa huutaa pihalla ihmisten kulkiessa ohi, tai muuten vain. Niitäkin nimittäin tällä alueella näyttää olevan. Autolla ajellessa olen havainnut viikon aikana useamman yksin ulkoilevan koiran. Yksi ilta jouduimme pentujen kanssa neljän, keskenään ulkoilevan, kääpiökoiran uhkailujen kohteeksi. Ensin huvitti pikkuiset sintit, sitten ärsytti niiden omistaja suunnattomasti. Mietin tilannetta toisin päin, enkä usko että pikkukoirien omistaja olisi ollut yhtä suopea, jos omani olisivat tulleet räyhäten iholle. Tosin, minä olisin tehnyt tilanteessa kyllä ihan muuta kuin vain vislaillut pihalta koiriani takaisin. Näytti, että saisimme chihuntapaisen kotiovella asti, joten ratkaisin tilanteen olemalla pelottava. Pentuja ensin pelotti, mutta jälkikäteen eivät ole korvaansa lotkauttaneet näille pikkuisille, jotka siis edelleen ulkoilevat hyvin vapaasti. Oikeasti vapaampi suhtautuminen koiriin ja koirakuriin ei yhtään haittaa, koska se toivottavasti kertoo suvaitsevaisesta asuinkulttuurista alueella. Itsekin suvaitsen sitä niin kauan, kuin vastaantulevat koirat ovat hallinnassa.

Aino erkkarissa

Muuton vuoksi kovasti odottamani pumipäivät jäivät väliin, kahdessa paikassa kun ei voi olla yhtä aikaa. Käytännön syistä muutto oli pakko ajoittaa samalle viikonlopulle. Harmittaa vain, kun olin lupautunut sinne yhdeksi puuhanaiseksi ja kouluttajaksi. En tykkää jättää omia hommiani muille, ellei ole pakko.

Aino edelleen..

Elokuun pennut ovat ahkeroineet perustottelevaisuuskurssilla. Ainon kanssa on hirmuisen kiva tehdä töitä. Armaksellakin näyttää menevän ihan kivasti isäntänsä kanssa. Tähän mennessä kurssia olemme naksuttimen avulla vahvistaneet kontaktia, aloittaneet kontaktikävelyn ja istumisen harjoittelu on myös aloitettu. Periaatteessa molemmat pennut osaavat istua jo käskystä, mutta sen vahvistaminen on kuitenkin tarpeen.

Armas

Elokuun alussa oli erkkari, jonne olin ilmoittanut kaikki neljä pumia. Ainon ja Armaksen kanssa ehdin treenata vain sen kerran, mutta näyttelyssä esiintyminen meni ihan kivasti. Armas oli pikkupennuissa pek1 ja kp, samoin Aino. Isojen pentujen kanssa kilpailessa Aino tuli toiseksi ja Armas oli lopulta VSP-pentu. Molemmat saivat mukavat arvostelut. Nuppu oli PN4, mistä olen ihan tyytyväinen myös. Leksulle ei saatu hoitopaikkaa, joten se piti ottaa myös mukaan. Tästä johtuen jouduimme toteamaan etteivät kaikki koirat mahdu kyytiin. Usva jäi suosiolla pois matkasta, sen turkki oli hieman edelleen huonona ja autostressaajana se ei olisi muutenkaan nauttinut matkasta ahtaasti jonnekin sulloutuneena. Usva pääsi mökille uimaan ja nauttimaan vapaudesta, enkä usko sen hetkeäkään surreen asiaa.

Armas

Hieman erkkarin jälkeen vedin Usvan koko turkin pois koneella. Sillä oli selässä ja hännässä kutisevia kohtia, joita se edelleen lussutti ja imeskeli lähes jatkuvasti. Usva on siis nyt ekaa kertaa elämässään turkki kunnolla kynittynä. Rakenne näyttää hyvältä ja minun silmään koira on edelleen kaunis, sanokoot muut mitä tahansa. Olen pitänyt Usvaa huonokuntoisena lihaksiltaan, sehän menetti lihasmassassastaan ison osan polvileikkauksen jälkeen. Nyt kun lihakset näkyvät, niin se ei ole ikäisekseen mielestäni yhtään pahassa lihaskunnossa. Toki aina on parannettavaa.

Nuppu

Valioluokan nartut ennen sijoituksia

Pikkupumit maailmalla..

..tai pikemminkin erämaassa. Lapsoset ketterät olivat ekaa kertaa mökillä ilman minua tai emoaan. Emän poissaolosta eivät kyllä ole pahemmin aikaisemminkaan piitanneet, se kun tuppaa aina komentelemaan ja varjelemaan niitä liikaa. Nyt juoksuisena se on sitten varsinainen b.i.t.c.h, jos siis pentusilta kysyttäisiin mielipidettä. Saattelimme Nupun kanssa pennut mökille ja mokomat eivät edes piipanneet meidän perään. Koko viikonloppu oli mennyt hyvin. Kaksoset ovat kuuleman mukaan varsin vaivattomia hoitaa, vaikka sitten käsipuolena. Meidän hyvä haltiahan loukkasi olkapäänsä viime pentukeikalla, samaan aikaan kun me löhösimme Grand Hotell Jällivaarassa. Sinnikkäästi oli hoitanut pentujen aamutoimet, vaikka olkapää oli ollut pois paikoiltaan. Minulla olisi tullut itku ja epätoivo samassa tilanteessa, mutta aikaisemmat sukupolvet ovat selkeästi sitkeämpää tekoa.

Usva lähti myös kesäloman viettoon mökille. Olin kyllä senkin ilmoittanut Oulun kv näyttelyyn, mutta totesin että koiran parhaaksi on päästä rentoutumaan mökille. Usva oli viikossa limonut ja huovuttanut nuttuaan sen verran lahjakkaasti, etten pitänyt koiraystävällisenä toimena aukoa sitä yhtenä iltana ennen näyttelyä. Tehdään se ajan ja kunnon aineiden kanssa tulevalla viikolla. Usva reagoi voimakkaasti polttiaisiin ja hyönteiskammoisena se putsaa turkkiaan aina pitkään ja hartaasti. Siinä puuhastellessa sitten liehukkeisiin syntyy takku jos toinenkin. Usva loisti onnea kun pääsi mökille ja majoittumaan omaan saunatupaan oman ihmisensä kanssa. Sehän ei mielellään päästä tupaansa Nuppua, eikä päästänyt Mimmiä enää loppuvaiheessa. Pennut olivat nyt saapastelleet sisään muina mukuloina ja vallanneet nojatuolin ja sängyn. Usva oli siinä vaiheessa siirtynyt tarkastelemaan koirankoppinsa kesäkuntoa. Hyvin olivat kaikki kolme kuitenkin mahtuneet samaan tupaan.



Tuvan valtaajat

Sen verran Aino oli tehnyt tuhmuuksia, että se oli hävittänyt ryytipenkin. Herneet, salaatit sun muut olivat saaneet kyytiä. Ainolla oli ollut hauskaa. Armas oli ollut sillä aikaa hyvin kiltti. Pentusista Aino oli kertoman mukaan kuluttanut aikaa tutkailemalla tonttia ja sen salaisuuksia läpi sekä metsästämällä pieniä liikkuvia juttuja. Armas oli seurustellut ihmisten kanssa ja puuhailut näköetäisyyden päässä. Aino oli käynyt tarkistamassa ihmisten lukumäärän silloin, jos sen perään ei oltu hetkeen huhuiltu. Usva oli sen verran viihdyttänyt pentuja, että se oli näyttänyt niille salaisen lempikuoppansa, joka sijaitsee grillikodan takana. Se on aikoinaan kaivettu vanhaan muurahaispesään Mimmin toimesta.

Parasta viikonlopussa taisi olla uiminen. Leksun puolesta oikein harmittaa kun sen kesä menee hotspotin vuoksi pieleen. Nyt sillä on lääkekuuri päällä ja iho näyttää paremmalta. Ehkä sekin vielä pääsee loppukesästä toteuttamaan itseään veden äärellä.


Ilmeet kirkastuivat kun tuli lupa lähteä rannalle

Ei tarvinnut montaa kertaa kehoittaa..