Välillä on kiva saada koirastaan näyttelyssä arvostelu, jossa ei ole vian vikaa löydetty koirasta.
"Feminin, excellent type and prop in body. Excellent coat. Well angulated in front and rear. Excellent set and carriage of ears. Strong muzzle. Excellent eyes. Typical movement."
Näin siis Nupusta tuumasi Jällivaaran kv (Ruotsissa) näyttelyssä Antonio De Lorenzo. Minun esittämistä hieman moitittiin ja opastettiin miten koiraa pitää liikuttaa. Minusta huolimatta Nuppu oli ROP ja sai CACIBin. Laskujeni mukaan tämän olisi nyt se viimeinen puuttuva, mikäli Rovaniemen Kv-näyttelyn vara-sellainen vahvistetaan oikeaksi.
Rovaniemen Kv:ssa viikko takaperin arviointi ei ollut ihan niin excellentti. Koiran kyllä tunnisti siitäkin. Tuomarina oli Tino Pehar Kroatiasta. Pehar oli arvostelussaan hyvin nopea ja kehä oli hetkessä ohi.Tuloksena Nupulle siis SA ja VARA-CACIB seuraavalla arvostelulla:
"4 years old, strong female. compact body. Typical head. Could have little wider underjaw. Excellent earset. Good topline & tailset. Very good angulation, good movement."
Usva oli molemmissa näyttelyissä hoitamassa oman hommansa lisäksi myös junnukoiran virkaa. Jällivaarassa se oli pn2 ja Rop-vet seuraavalla arvostelulla:
"Feminin excellen type. Large size. Excellent prop. in body. Top quality coat. Well angulated in front and rear. Not totally in line the hint quarter right side. Well set ears needs better carriage. The movement is typical. Best veteran."
Antonio De Lorenzo oli tarkka tuomari ja hän huomasi heti, että Usvalla on vanha vamma jalassa. Halusi tietää mitä sille on sattunut ja ylisti leikannutta eläinlääkäriä hyvästä työstä. Vammaa ei hänen mukaansa edes juurikaan liikkeistä huomaa. Hän sattui olemaan ns. "liiketuomari". Pitää muistaa kertoa ell. Ulla Eskeliselle terveiset.
Rovaniemellä Usva oli pn3 Tino Peharin sanelemana:
"12 very good condition for age. Typical head, lovely expression. Excellent topline and tailset. Good angulation. Super movement for her age. Good coat texture."
Pennut nauttivat kesästä ollen ihan täynnä mäkärien nakertamia patteja. Juhannuksen jälkeen lapsukaiset pääsivät kunnolla uimasille. Joki on lähellä, mutta en ole uskaltanut laskea rämäpäitä sen rannalla irti kovan virtauksen vuoksi. Hyvä niin, sillä juoksivat suoraan Norvajärveen enempiä miettimättä. Aino on kyllä harjoitellut ahkerasti pihan kahluualtaassa ja uimaliikkeet löytyivät heti molemmilta.
Tältä ekalta reissulta jäivät Nuppu ja Usva kokonaan pois. Pentuset olivat ihan lunkisti uudessa paikassa. Aino jopa niin vapautunut, että vilautteli Camel bootsejaan. Tahtoo olla neitikoiralla välillä hieman liikaa omatoimisuutta ja uteliaisuutta. Tulee niin Mimmin teinivuosien retket mieleen. Saatoin silloin aikoinaan tuskastella itsenäisen pumini kanssa, niin nyt hymyilen salaa tyytyväisenä kun katson Ainon puuhia. Armas on taas kuin pieni partiolainen, joka uskoo kun sanotaan eikä varmasti tee mitään tuhmaa. Ainakaan silloin jos joku on näkemässä, näkemättömät tuhmuudet menevät aina Ainon piikkiin.
 |
| Itse Ilkiö |
Iines luopui viimein pentuturkistaan ja hulmuturkin alta paljastui varsin viehko neitikoira, jossa on selkeästi ripaus sekä isäänsä että äitiään. Iineksestä trimmaussessio oli kovasti hauska, vaikka paikallaan se ei olisi malttanut pysyä. Häntä huiskusi heti kun vain muistimme kiittää ja kehua rauhallisista hetkistä, mitä Iines malttoi ja jaksoi.
Lopuksi kuva ystävyksistä.
Ainon mielestä Usva on sen paras kaveri. Usvan vieressä nukutaan ja syödään luuta. Usva ei juuri koskaan sano pahasti. Ei edes silloin kun Ainolla vahingossa tarttuu Usvan karvainen korva suuhun ohi juostessaan. Usva ei leiki Ainon kanssa, mutta se antaa Ainon olla ihan lähellä. Se näyttää riittävän.
