Pentusten kuulumisia

Pennut kasvavat ja viisastuvat päivä päivältä enemmän. Armas ja Aino kulkevat Ahvenentalutusryhmässä yhdessä Iineksen kanssa. Itse en pääse tiistaisin Ainon kanssa treeneihin oman työni vuoksi. Onnekaasti olen onnistunut ulkoistamaan Ainon koulutuksen äidilleni kesäkuun ajaksi. Ainolle tekee oikeastaan tosi hyvää liikkua maailmalla myös jonkun muun kuin minun kanssa. Olemme  pentujen kanssa arjessa niin tiukasti yhdessä kaiken aikaan. Armas ja Mika ovat työparina näissä treeneissä ja kuulema oikein pätevän näköisiä yhdessä. Hieman kyllä harmittaa etten ole vielä päässyt ko. treeneihin Ainon kanssa. Ainoa ekoihin treeneihin laittaessa kerroin sen osaavan nimensä ja "täällä" käskyn. Nyt Aino osaa jo kuulema istua käskystä. Itse en ole ehtinyt vielä moista kokeilemaan tai opettamaan. Miten se menikään, ettei suutarin lapsilla ole kenkiä?
Olen tosiaan nyt keskittynyt pentujen kanssa iloiseen yhdessä oloon ja kontaktin vahvistamiseen. Ja ollaanhan me tietty pikkuisen jo treenailtu näyttelyjuttuja ja ekat verijäljet on jo käyty kokeilemassa. Olen pyrkinyt pitämään pentuja mukana kaikkialla missä kuljen ja autopahoinvointikin on jo alkanut hieman helpottamaan.

Armas alkaa jo korkeudeltaan lähennellä äitiään. Mikään pieni poika siitä ei ilmeisestikään ole tulossa. Nyt siis säkää on arviolta reilut 40 cm. Aino puolestaan on pieni ja söpö. Niin pieni, että mahtuu vaivatta nukkumaan läppärilaukun päällä. Ainon korvat yrittävät edelleen olla sinnikkäästi pystyssä. Armaksen ja muiden sisarten korvien asennot ovat nyt alkaneet vakiintua ihan luomusti.



Edi

Iines saman ikäisenä

Koen olevani onnellisessa asemassa kasvattajana, kun saan mahdollisuuden seurata kaikkien neljän elämää livenä, kuvin sekä kuulumisin.