Kuulumisia

Viime bloggauksesta on aikaa.

Kuukauden paras uutinen tuli tekstarina 22.3 kun olin mätsäriä järjestämässä. Karvakorvan F-pentue on nyt sitten syntynyt ja laumamme saa kauan ja hartaasti odotetun vahvistuksen toukokuussa. Linkki pentueen sivulle http://www.kolumbus.fi/mattila.lukka/pentue18.html

Olemme olleet agilitystä treenitauolla. Jätin hallimaksun maaliskuulta maksamatta, jotta jalkani saisi parantua rauhassa. Kotona olemme treenanneet tottista. Liikkeestä istuminen alkaa nyt onnistumaan Usvalla. Aloin vain viemään liikettä reippaasti eteenpäin niin onnistuihan se lopulta, mehän junnasimme pitkän aikaa paikoillaan. Nyt toimii.



Jalka on paremmassa kunnossa mitä ennen leikkausta, joten minun toive on toteutunut. Kipeähän se välillä on, mutta enää ei itketä lenkeillessä ;). Kicksparkillakin olen päässyt viimein potkuttelemaan. Mahtava peli. Mimmi tykkäsi kovasti, Usva ravasi auliisti takana. Sai siten välillä pysähtyä syömään pupun papanoita ilman, että huomasin. En tosin enää kiellä sitä siitä, siinä syököön niin paljon kuin haluaa :P. Eikähän niissäkin jotain vitamiineja ole.

Huonoa tuuriakin meillä on ollut. Usvalla lohkesi lahjakkaasti p4 puruluuta syödessä. Ihmettelin kun kuului pling-ääni Usvan kulkiessa ohi. Lattialta löytyi sitten "luun" palanen. Aikani sitä pyöriteltyä paikansin sen Usvan hampaaksi. Hammas oli siis totaalisen rikki, ydin oli näkyvissä, joten tiesin heti että hampaan poisto on edessä. 17.3 Leinonen poisti hampaan. Usva sai siihen antibiootit ja särkylääkkeet. Kaikki hampaat tarkistettiin ja putsattiin, mikään muu hammas ei ole menossa rikki.. Ihme juttu, ettei Usva mitenkään valitellut tätä hammasta. Edellinen (lokakuussa) oli niin kipeä, että koira lopetti syömisen. Tämän vuoden aikana ollaan sitten ehditty jo käymään kahdesti eläinlääkärissä hampaita hoidattamassa.



Kuvassa Usva on juuri tullut hampaan poistosta ja on vielä vähän tokkurassa. Halusi välttämättä Mimmin kylkeen nukkumaan (eivät yleensä nuku toisissaan kiinni muulloin kuin näyttelyhäkissä/reissatessa).

Ensi kuussa alkaakin taas kuutamoTOKO. Sitä odotellessa ja agitreeejä suunnitellessa..

Kuulumisia ja kuvia

Sitten viime päivityksen olemme ehtineet puuhailla yhtä sun toista.

Viime sunnuntaina 22.2 olin järjestämässä mätsäriä ja samalla käväisin omieni kanssa kehässä. En halunnut jättää niitä kotiin tylsistymään. Meno oli hieman kankeaa kehässä kipsistä johtuen. Sennuissa onnistuin nilkuttamaan toisen sijan, parikilpailun voittivat pumpeloiseni ja vetskuissa Usva oli toinen ja Mimmi neljäs. Hirvittää ihan miten omat handlaustaidot ovat totaalisen ruosteessa, samaten koirien esiintyminen on varsin vallatonta. Juokseminen kehässä helpottui loppua kohden, sillä kipsin pohja murtui. Ihmisten poistuttua treenasin koiren kanssa vielä jääviä liikkeitä, sekä paikallaanoloa. Agia otin myös hieman, siis sen mitä pystyin liikkumaan.

Maanantaina sain luvan jättää kipsin pois. Olipa vain jännää kulkea ulkona ilman kipsiä. Jalka rasittuu huomattavasti nopeampaa nyt kuin kipsin kanssa.

Uutta potkukelkkaa piti sitten heti päästä kokeilemaan, mutta potkuttelu ei oikein vielä onnistunut. Leikatulla jalalla ei kestänyt oikein potkia, mutta siihen ei voinut myöskään tukea. Mimmi oli haltioissaan uudesta lelusta, Usva suhtautui hieman penseästi ja kulki vierellä sen matkan minkä potkuttelin sinnillä. Lexu on päässyt toteuttamaan itseään lähes joka päivä pitkillä potkurilenkeillä, ei tarvitse isännän kuulema juurikaan vauhtia potkia.



Keskiviikkona kävimme Salmijärvellä lenkillä. Ilma oli mahtava ja aikaa vierähti mukavasti toista tuntia. Torstai ja keskiviikko menikin sitten kipeää jalkaa kiroten.. Kelkkareitti ei kuitenkaan ollut niin tasainen ja kova kuin olisin suonut. Pumit eivät onneksi kelkkoihin reagoi, mutta muutaman kerran U. innostui juoksemaan Verkun kanssa pieniä pyrähdyksiä. Kelkkoja enemmän Usvaa kiinnosti vähän matkan päässä juoksennellut hevonen.









Tänään taas pääsimme metsälenkille, mutta pahaksi onneksi kamera jäi pois matkasta.

Tokotreenit ovat nyt tauolla, mutta itsenäinen treenaaminen jatkuu.