keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Aina ei mene niin kuin toivoisi

..sillä tämäkin postaus on odottanut toista viikkoa luonnoksissa.

Lähdimme Ainon kanssa toissa viikon maanantain (14.11) ja tiistain välisenä yönä yöjunalla kohti Helsinkiä palataksemme perjantain ja lauantain välisenä yönä kotiin. Tarkoituksena oli tavata Ainolle kaavailtu hellu. Uros oli juuri niin symppis ja kiva kuin mitä olin saanut siitä kuvan, mutta valitettavasti neljän yhteisen illan jälkeen oli todettava, että pariskunta halusi pitää suhteensa ihan vain kaveripohjalla yhteisestä päätöksellä. Emme siis saa vielä keväälle hartaasti toivomiani pentuja vaan pitää nyt laittaa suunnitelmat uusiksi. Harmittaa luonnollisesti hieman, koska pentue oli odotettu. Olisin itselleni mielinyt yhditelmästä uudeen laumanjäsenen ja muitakin varauksia olisi ollut. Astutuksessa toimin kuitenkin oman etiikkani mukaan ja koirat saivat itse valita pariutuvatko vai eivät. Luotan siihen, että luonto on meitä ihmisiä viisaampi tässäkin asiassa. Nyt on sitten uusien suunnitelmien aika.

Yrityksen opettavainen eli positiivinen puoli oli se, että kävin otattamassa keskiviikkoiltana progesteroniarvon Ainolta. Arvo oli 8,69 gn/ml, mikä kertoo sen että voin hyvillä mielen luottaa Armaksen nenään. Selkeästi Armas alkaa intoilla kun progesteroni alkaa nousta ja lopettaa intoilun ja kiinnostuksen neljä päivää arvon noususta. Jatkossa tuota tuskin tarvitsee testata kun sama kaava on ollut ensimmäisestä juoksusta lähtien. Ainohan olisi jo reissuun lähtiessä antanut Armakselle ja kotiin palatessa melkein teleportasi itsensä ovien läpi päästäkseen Armaksen luokse. Tässä asiasa en kuunnellut luontoa, vaan sivuutin julmasti kaksikon toiveet.

Vaikka nyt lopputulos ei ollut toivotun mukainen, niin vietimme todella kivan loman Ainon kanssa Järvenpäässä tätini luona. Aino osoittatui edelleen olevansa kiva reissukoira ja äärimmäisen vaivaton seuralainen arjessa. Järvenpäässä pääsin toteuttamaan itseäni Ropotorilla ja klonimaan ja järjestämään myytävää koirakampetta ihan urakalla. Reissun aikana oli myös erityisen ihanaa ja huojentavaa huomata, miten hyvä tukiverkko minulla on mitä tulee jalostusasioihin, en siis jää vaille hyviä neuvoja tai tsemppejä. Kiitos kaikille asianosaisille!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.