Käytin Usvaa keskiviikkona Rovaniemen eläinkeskuksen klinikalla tarkistuttamassa pissänäytteen ja hakemassa uuden reseptin särkylääkkeeseen, jota Usva syö nivelrikkoon. Käynti oli mummokoiralle, joka pelkää eläinlääkäreitä hysteeriset, varsin inhimillinen ja vähemmän ahdistava kuin edellinen valtakunnalliseen ketjuun kuuluvalla klinikalla käynti.
Edellisellä käynnillä, tuolla toisella klinikalla, Usvalta piti ottaa verikokeet ja hyvä että otettiinkin, mutta itse toimenpiteen toteutus jäi harmittamaan koiran vuoksi. Usva kun ei enää näe kunnolla eikä kuule yhtään mitään, joten se ahdistuu helposti jos jotain pelottavaa tai tavallisuudesta poikkeavaa tapahtuu. Koskaan se ei ole nauttinut eläinlääkärikäynneistä ja nytkin teki u-käännöksen eteisessä tajuttuaan mihin joutui. Marraskuinen verikokeen otto oli sille niin voimia koettelevaa, että minuakin jo hirvitti koiran saavan sydänkohtauksen operaatiossa. Asiaa minun kannalta ei yhtään helpottanut klinikkahoitaja, joka lakkaamatta paapatti rauhoittaakseen koiraa, vaikka monta kertaa kerroin mummokoiran olevan kuuro. Tietenkään hän ei voinut tietää, miten hermoja riipivänä koin koiran taukoamattoman sanallisen rauhoittelun. Juuri kun olin viheltämässä pelin poikki eläinsuojelullisiin syihin vedoten verinäytteen otto onnistui. Tämä vaati usean neulan ja minun "makaamista" koiran päällä sen lisäksi, että sitä oli pitämässä kiinni myös äitini. Verta oli kaikkialla. Minä en siis ole herkkä tuollaisiin toimenpiteisiin tai sääli koiraa turhaan, mutta tässä tuli minulla raja vastaan. Jos olisin omistanut kristallipallon olisin pyytänyt koiralle rauhoituksen, jossa taas ei olisi ollut mitään järkeä kun on noinkin vanhasta koirasta kyse.
Nyt olisi ollut uusi käynti edessä ja uusien kokeiden otto, jotta olisimme saaneet särkylääkkeille jatkoa. Toki ymmärrän, että ketjulla on tietyt toimintaohjeet ja välillä on hyvä tutkia tarkemmin koira, mutta arvostan yksityisissä lääkäreissä sitä, ettei ihmisiä rahasteta ja koirille teetetä ns. turhia tutkimuksia eläimen kustannuksella.
Koiran vuoksi vaihdoin klinikkaa ja onneksemme pääsimme nyt eläinlääkärille, joka ymmärsi minun toiveeni mahdollisimman stressittömästä käynnistä mummokoiralle. Tässä vaiheessa ei siis enää tehdä mitään operaatioita tai toimenpiteitä, mikä tuottaa koiralle turhaa pelkoa, kipua tai stressiä. Puntarissa kun on mahdollisen tiedon lisääminen vs. koiran laadukas loppuaika. Usva alkaa siinä elämänvaiheessa, että jos saamme hyvän ja kivuttoman kesän yhdessä, niin olemme enemmän kuin onnellisiä. Saimme kesämme tai emme, niin menemme joka tapauksessa päivä kerrallaan koiran elämänlaatua arvioiden. Tällä hetkellä se on vielä kiinni arjessa ja näyttää iloitsevan ihmisistä ja asioista sen verran, että hyvän elämän kriteerini täyttyvät. Kovasti se on kuitenkin vanhentunut lisää ihan puolessa vuodessa.
Viimeksi kun kävimme lääkärissä, siis marraskuun lopulla, Usvalta löytyi runsaasti struviittikiteitä, mutta viljelyssä ei näkynyt tulehdukseen viittaavia bakteereita. Verikokeissa ei löytynyt mitään merkittävää poikkeamaa. Tuolloin saimme ihoon vahvan antibioottikuurin. Nyt Usva tutkittiin pikaisesti käsin ja se pääsi heti takaisin autoon odottelemaan. Pissasta ei löytynyt yhtään virtsakidettä ja on mahdollista, että viimeksi kiteet olivat kuitenkin pissatulehduksen aiheuttamia ja tulehdus taittui sillä ab-kuurilla, jonka Usva söi näppyihinsä. Pissatulehdus kun ei kertoman mukaan aina näy viljelyssä. Olemme siis nyt yhdestä huolesta vapaita ja Usva saa jatkaa samalla ruokavaliolla kuin tähänkin asti. Sehän ei lopulta suostunut syömään pissavaivaisten ruokaa kuin sen Helsingin reissun ajan ja siirtyi sen jälkeen normaaliin ruokaansa, johon lisättiin c-vitamiinia marjojen muodossa sekä suoraan purkista.
Nyt siis jatkamme nivelrikon hoitoa metacamilla ja gabapentiinillä, jotka ovat sopineet Usvalle todella hyvin ilman sivuvaikutuksia. Ensi viikolla haemme cartrophen piikit samalla kun nuoriso saa toisen madotuksen retkeämme varten. Seuraava pissanäyte tutkitaan parin kuukauden kuluttua. Laskuja vertaamalla konkeretisoitui myös epäilyni, eli tismalleen samoissa toimenpiteissä oli keskiviikkoinen klinikka 34% halvempi kuin maanlaajuiseen ketjuun kuuluva klinikka. Sinänsä saimme hyvää palvelua ja koira tuli tarkasti tutkitu tällä kalliimmallakin klinikalla, mutta jotenkin sitä aina palaa mielummin sinne, mistä meidän ns. henkilääkärimmekin löytyy. Lisäksi tuen aina enemmin yksityisiä palveluntuottajia kuin ketjuja. Tähän liittyy sekin, että olen tietoisesti myös vähentänyt nettikaupoista ostamista, jos saan saman tuotteen paikalliselta yrittäjältä lähes samaan hintaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.