Viikko on kohta vierähtänyt meidän etelän road tripiltä. Lahden reissu oli mukava, vaikka ennen sitä ja sen jälkeen sattui yhtä ja toista. Torstaina vielä tuntui etten lähdekään koko reissulle kun ihan viimeiseksi onnistuin taas kerran nuljauttamaan polveni pois paikoiltaan. Hetkeä aikaisemmin oli sakset lipsahtaneet niin, että Aino sai heittää hyvästit korvakarvoilleen. Korva onneksi säästyi. Perjantai-aamuna pystyin taas jotensakin kävelemään ja Ainon korvatkin näyttivät suhteellisen normaaleilta. Pääsimme siis lähtemään liikenteeseen. Lauantaina oli kehä ja sunnuntaina kotiinlähtö kuumeisena ja siitä sitten elämä onkin jatkunut vatsataudissa ryveten.
Lahdessa oli mukava käydä monen vuoden jälkeen ja lauantai-iltana käväisemme vielä Järvenpäässä juoksuttamassa koirat tätini koira-aidassa. Teki hyvää nähdä vähän keväisempää Suomea ja kotiin palattessa meitä vastaanotti tutut puolentoista metrin lumipenkat talon edesssä. Vaikka lumi on välillä raskasta ja kaiken nielevää, niin kyllä se aina voittaa pölyn ja kuran.
Näyttelyssä pumeilla oli tuomarina ihastuttavan lempeä ja ystävällinen Saija Juutilainen. Voin sanoa häkeltyneeni siitä, miten herttaisesti tuomari käsitteli ja puhui koirista. Ei tuollaiseen ystävällisyyteen ole oikein tottunut koiranäyttelyissä.
Armasta hieman jänskätti ennen kehään menoa, mutta sen jännitystä enää tuntunut kun se näki trimmauspöydän. Kummasti pöydästä on todellakin tullut nyt "se" juttu. Minua hieman jännitti liikkeiden esittäminen polveni puolesta, koska tuossa vaiheessa pelkän jalan koukistamisessa oli tarpeeksi tuskaa. Ilmeisesti sopivassa vireessä ei tunne mitään. Pöydällä Armas oli taas kuin unelma ja liikkeissä, tietyissä kohdissa, pyrki palkkaamaan itsensä minun polvella, sillä samalla vinksahtaneella tietenkin. Jostain syystä keksin käyttää arjessä käytössä olevaa "mene" käskyä ja sain sillä koiran liikkumaan edessä. Toimi välillä todella hyvin. Naru oli vain himpun liian lyhyt edellä juoksuttamiseen.
 |
| Ainon korvat saksilipsahduksen jälkeen.. ;) |
Ainon turkinvaihto alkoi sopivasti juuri tätä näyttelyä varten ja turkki oli kaukana siitä hyvästä mitä se välillä on ollut. Leikkasin sen siis tarkoituksella lyhyemmäksi sopimaan myös Ainon uuteen korvamuotiin. Harmillisesti karhea kylkikarvoitus jäi keväthangelle ja pensasaitaan paljastaen Ainon pienen vararavinnon. Tuomari tuumasi naureskellen sen olevan hieman pulska. Kiinni jäätiin!
Sitten kuvia näyttelyyn osallistuneista pumeista (8 koiraa).
Inflame's Heidevolk
Nuo Eri, Nuk 1
Giabella's Bruno
Avo Eri Avk 1
Beszédes Apró
Val Eri, Vak1 Sa Pu 1, Rop, Cacib
Teräsvillan Aina Valmis "Armas"
Val Eri Vak2 Sa, Pu3m Varacacib
"3v, Jäntevä hyvärunkoinen uros, jolla hyvät linjat. Erinomainen pään pituus. Hyvä purenta ja korvat. Keskiruskeat silmät. Kaunis hännänkaari. Hyvä raajarakenne. Reipas liikkuja mutta ryhti ja liikkeiden keveys säilyy. Hyvä karvanlaatu. Hyvä luonne. Koko 47cm"
Jesper
Vet Eri, Vek 1, Sa Pu2, Rop-vet
Noisy Dog's Fadette
Jun Eri, Juk 1, Sa, Pn1, sert, Vsp
Fifikus Ugras
Val Eri, Vak1, Sa, Pn2, Cacib
Teräsvillan Ainoa Oikea "Aino"
Val Eri, Vak 1, Sa Pn3 , Varacacib --> cacib
"3v, Oikealinjainen narttu. Hyvä runko. Hyvä raajaluusto, hyvät pään linjat ja ilme. Kauniit korvat, hyvä purenta. Riittävä karvan karheus, hyvä häntä. Liikkuu sujuvasti ja säilyttää ylälinjan pienestä pulleudesta huolimatta. Hyvä luonne. Koko 42,5cm"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.