Niitä kuulumisia

Meillä on tosiaan ollut vilkasta viimeiset pari viikkoa. Lähinnä työni on vienyt energian blogin päitykseltä, sillä olen jakanut kaiken vapaan aikani tasan koirien ja nukkumisen kesken. Lisäksi on ollut kokouksia ja muita mukavia juttuja.

Yhtenä mukavana yllätyksenä oli Hau-Haun lähettämä paketti, mikä sisältä jaettavaksi ison kasan Hau-Hau Champion Training bar-ateriapatukoita. Makuina oli liha ja vihannekset sekä kana ja peruna. Omat koirani hullaantuivat patukoihin ja saatoin siis hyvällä omatunnolla pistää ne jakoon. Patukoita riitti niin treenikavereille, mätsäripalkinnoiksi kuin myös vuosikokouksen kahvipöytään. Kokouksessa muutama ilmeisesti luuli ensin ottavansa suklaapatukan kahvin kanssa. Hyvin näytti kelpaavan vaikka paljastuikin koiran namiksi.. Siis eivät syöneet kuitenkaan vaan veivät iloisina kotiin koirilleen.Vielä riittää laatikko seuraavaan mätsäriin palkinnoiksi.

Ainon ja Nupun treenieväät sekä viemiset treenikavereille. 

Vuosikokouksessa minulle napsahti tuttu nakki, eli jatkaan edelleen Rkk:n puheenjohtajana. Ensi vuodelle on taas uusi kivoja suunnitelmia jäsenten ja omienkin koirien piristykseksi.

Aino on päässyt käymään säännöllisesti agilitytreeneissä, mutta yhdet tokotreenit nukuimme ohi. Sunnuntai on siitä hankala päivä treeneille, sillä jos olen aamulla tullut töistä kotiin en välttämättä pääse hereille ehtiäkseni klo 13.00 alkaviin treeneihin. Ainon kanssa ollaan taas edetty hieman agilityssä.

Arnaksen kanssa olen käynyt omatoimitreeneissä ja sen kanssa sitä edistymistä vasta tapahtuukin. Viimeisimmässä treenissä oli palkkaus kohdallaan kiitos uuden apuvälineen (esittelen sen myöhemmin) ja pumipoika ei ehtinyt nostaa kierroksia, koska tiesi koko ajan mistä palkka tulee ja mitä pitää tehdä.

Nuppu on päässyt kerran agitreeneihin ja kerran rallytokoilemaan sitten viime treenipäivityksen. Meillä meni aikataulut hieman ristiin juurikin työvuorojeni vuoksi. Yhdet treenit jouduin jättämään väliin polveni taas revähdettyä (kummasti olen koko ajan nurin, milloin könyän minkäkin auton alta jalka mutkalla). Nupun kuulumisista pitää kirjoittaa ihan oma postaus, sillä se on kääntänyt ihan uuudenlaisen sivun elämässään. Positiivisia juttuja kuitenkin ja koira voi erittäin hyvin.

Usva vietti ihan ikioman päivän 22.11 päästessään mätsäriin ilman perheen muita koiria. Miten nautinkaan kun sain katsoa vanhan koirani intoa ja iloa sen tavatessa ihmisiä ja saadessaan rajattomasti huomiota. Harva melkein 14-vuotias koira enää jaksaa hyppiä riemusta tasajalkaa ja ravata kehässä innosta pinkeänä. Lotta siis vei Usvaa junnuissa keräten palkinnot ja minä veteraaneissa ja sennuissa hieman vaatimattomammalla menestyksellä (Vet 2. ja Sh 4.). Minulle mätsäripäivässä parasta oli kun ehdin taas mukaan talkoilemaan mätsärissä ja tapaamaan tuttuja ja ystäviä.

Jossain vaiheessa ehdin myös suorittaa metsästäjän tutkinnon ja käydä mielenkiintoisella luennolla, jossa aiheena oli aktiivisen harrastuskoiran ja työkoiran ruokinta. Taas sai uusia ja vanhojakin juttuja ajateltavaksi.