Pennut jo 16 viikkoa

Maanantaina tuli täyteen hurjat 16 viikkoa. Pennut ovat kovasti eteviä ja tomeria. Omilleni en ole juuri mitään vielä ehtinyt opettaa, siis normi elämää kummenpaa, mutta muut ovat kuuleman mukaan jo kovasti opiskelleet kaikenlaista. Hyvä niin, mitä enemmän koiran kanssa puuhaa sitä helpommaksi arki ja elo käy. Peruskoulus on taas itsellä ajankohtainen kun kansalaisopiston opetushommat taas alkoivat tälle..kesälle.

Itselläni on kovasti kesäinen olo, vaikka monet säästä valittavatkin. Koiranpennut ja lumien sulaminen saa taas kovasti odottamaan leppoisia kesäpäiviä, jopa huolimatta siitepölystä ja sääskistä mitkä aina tuppaavat unohtua. Kesälomaa minulle ei tänäkään kesänä ole, mutta olen päättänyt olla tehokas ja hyödyntää kaikki vapaat hetket kivaan puuhailuun. Parin päivän vapaatkin tuntuvat tällä uudella asenteella todella pitkiltä.

Elämän normalisoituminen pentujen jälkeen sai Mimmin mentyksen taas pintaan. Ihmettelin jo miten vähällä surulla olisin siitä selvinnyt, mutta se vain odotti sopivaa aikaa tulla esiin. Suru on vain surtava, ja hyvällä tavalla se muistuttaa miten merkittävän ajanjakson sain kokea elämässäni.

Iines kävi maanantai iltana kylästelemässä ja leikkimässä Ainon ja Armaksen kanssa. Näkivät toisensa muutaman viikon tauon jälkeen. Siskoilla löytyi heti yhteinen sävel, mutta Armaksen ja Iineksen piti ensin vähän miettiä kuka komentaa ja ketä. Pennuilla oli alku patsastelujen jälkeen hirmuisen hauskaa yhdessä.

Tässä vielä Edistä tuore kuva

Pentujen korvat elävät tällä hetkellä ihan omaa elämää. Ainon korvat ovat olleet sitkeimmin pystyssä, tosin maanantaina toinen päätti taipua oikeaan asentoon. Armaksen korvat ovat pystyssä kun jotain mielenkiintoista tapahtuu ja iltaisin taittuvat ihan oikean näköisesti. Olen vielä malttanut olla peukaloimatta niitä. Aika näyttää mille alkavat ja tarviiko alkaa jollekin.