Lomailua

Eilen kotiuduimme reissusta. Pitkän väännön jälkeen annoin periksi ja vietimme koirattoman kesäloman, eli hurjat 10 päivää ilman koiria. Leksulle saatiin hoitopaikka Koirakoti Koijariin ja pumpelot pääsivät  vanhempieni luokse. Lepopaikaksi valikoitui Kreetan Agia Marina. Lämmintä oli ihan riittämiin, parhaimmillaan mittari näytti 39 celsiusta. Minun valintani lomapaikaksi olisi ollut Färsaaret tai Grönlanti, mutta suureksi ihmeeksi en pahemmin kärsinyt helteestä. Eihän se mukavaa ollut, mutta hotellin uima-allas ja meri helpottivat. Aurinkoa yritin välttää viimeiseen asti. Toinen meistä poltti itsensä fuksian punaiseksi, toinen pysyi melkein lakanan valkeana.

Koiraton loma tuntui lomalta, kun sai olla rauhan siitä, että koirista pidetään hyvää huolta. Leksun hoitopaikasta oli ennestään vain päivän kokemus, mutta tiedossa oli, että koira tulee saamaan erittäin ammattimaista ja kokonaisvaltaista hoitoa. Odotukset täyttyivät täysin ja samalla tuli taas opittua uusia asioita koirasta.

Mimmi taas aiheutti minulle ylimääräistä huolta reissun aikana. Perjantai iltana minulle tuli kamala olo ja Mimmi pyöri koko ajan mielessä. Kotia soitettuani sain vakuutteluja, että kaikki on kunnossa. Lauantai meni kuitenkin vielä kuin tulisilla hiilillä. Sunnuntaina sitten äitini paljasti, että oli huomannut lauantai iltana Mimmin pissan olevan verensekaista. Pääsivät onneksi jo sunnuntaina lääkäriin ja diagnoosiksi virtsatietulehduksen. Lääkäri epäili, että myös syöpäkasvain tms. voisi olla ihan mahdollinen tulehduksen aiheuttaja. Kiviä tai kiteitä ei kuitenkaan näytteistä löytynyt. Nyt on siis antibioottikuuri mummelilla meneillään ja tarkkaillaan tilannetta. Pissaamistarve on kuitenkin selkeästi nyt lisääntynyt. Mummeli on muuten oma itsensä. Kyttää välipaloja, ruoka-aikoja ja lähtee mielellään ulos. Lenkit pitää mielellään juuri itselleen sopivan mittaisina.

Kreeta oli matkakohteena oikein mukava. Saarikierros ilmastoidussa bussissa oli kokemisen arvoinen. Hotelli oli edullinen, mutta toimiva. Ruoka hyvää ja ihmiset ystävällisiä. Ainoa mikä hieman ahdisti oli jatkuva meteli ja väenpaljous. Ihmisiä oli kaikkialla ja puhuivat äänekkäästi, sen lisäksi laulukaskaat huusivat valoisan ajan. Metelen huomasi oikeastaan vasta kun pääsimme takaisin kotipihalle ja pysähdyimme ihmettelemään hiljaisuutta.

Tykkäsin kyllä kovasti jouten olosta, vaikka ensimmäiset päivät menivät totuttautuessa siihen, ettei koko ajan tarvitse tehdä jotain.Meressä ja uima-altaalla lekottelu oli ihan uusi maailma minulle. Tykästyin. Siitäkin huolimatta, että toiseksi viimeisenä päivänä tein lähempää tuttavuutta aallonmurtajan kanssa uimaan mennessä. Siihen jäi loman uiskentelut, kun sain koipeni lahjakkaasti auki varpaista polveen. Aaltojen voima pääsi yllättämään. Ei mitään vakavaa loppujen lopuksi, mutta oli ihmisten katseista päätellen aika dramaattisen näköistä kun nilkutin merestä, jalka veressä, kuin vähintääkin tappajahain hyökkäyksen jäljiltä.

Koska tämä on koirateemainen blogi, niin pitää palata itse asiaan. Ensimmäisenä päivä en nähnyt koiran koiraa koko lomakylässä. Sen jälkeen niitä alkoi löytymään. Koirakulttuuri on saarella hyvin vapaamielinen. Lähes kaikki näkemäni koirat ulkoilivat itsekseen, elleivät olleet sitten kytkettyinä lyhyillä ketjuilla koppeihinsa. Useimmilla irtokoirilla oli pannat nimikyltteineen. Saarikierroksella pysähdyimme välillä erilaisiin kohteisiin ja turistit tuntuivat olevan enemmän kiinnostuineita paikallisten koirista, kuin maisemista. Lähes kaikki koirat olivat kunnoltaan sen näköisiä, ettei tehnyt mieli rynnätä muiden mukana rapsuttelemaan niitä.

Koirat, jotka ottivat kontaktia ihmisiin olivat hyvin ystävällisiä. Hanian keskustassa irti pörräävät koirat kulkivat kuin ihmisiä ei olisi ollutkaan ympärillä. Kaikki irti olleet koirat vaikuttivat hyvin stressittömiltä, verrattuna niihin harvoihin kytkettynä ulkoiletettuihin koiriin.

Kuumuus näytti koettelevan ihmisten lisäksi myös eläimiä. Parhaiten koiria bongasi liikkeellä aamusta ja illasta. Päivän kuuminpaan aikaan ne viettivät siestaa omisten tavoin.

Monissa pihoissa oli varoitus vihaisista, vaarallisista koirista ja utelias kurkkaus sai usein aikaan pienen huvittuneen hymähdyksen.

Eläinkaupassa iski pienoinen kulttuurishokki. Ensimmäistä kertaa pääsin ihastelemaan koiranpentuja näyteikkunan takaa. Valikoimissa oli saksanpaimenkoiran mukula, muutamia pienten valkoisen alkuja ja yorkkeja. Kaikilla pennuilla oli samankoikoiset noin neliön laatikot, joissa oli jonkinlainen ilmanvaihto. Pennut olivat aamupäivällä hyvin apaattisen oloisia, vaan eipä kyllä tilaakaan olisi ollut kovinkaan energiselle olemiselle. Toinen yllättävä, mutta toisaalta hyvin odotettu, bongaus eläinkaupassa oli ns. piikkipannat, joita olisi saanut jättikoosta ihan kääpiökoirille suunnattuja versioita. Meillähän ko. pannat on kiellettyjä eläisuojelullista syistä.