Maalla on mukavaa..

Tytöt pääsivät taas viettämään pitkän viikonlopun mökille. Me loput pääsimme nauttimaan siivun viikonlopun riemuista lauantaina, perjantain ja sunnuntain illat menivät töissä. Sää suosi mökkiläisiä, lauantaina oli hetkittäin -15, joten jätettiin haalarit koirille päälle. Hyvähaltia teki nuo pahimpien pakkasten alkaessa. Mimmin haalari on Hurtan mallistoa, eikä ole niin hyvä kuin kotikutoiset. Saa nähdä jos mummelikin saisi vielä uuden haalarin. Limen vihreä olisi pop, sopisi siis sarjaan. Pitääkin käydä ostamassa kangas ikään kuin vinkiksi ja tyyrätä se ompelukoneen viereen. Lenkeillä ollaan saatu kommentteja ja huvittuneita katseita ohikulkijoilta noista haalareista melkein joka päivä. Eivät vain ihmiset meinaa huomata, että Mimmilläkin on haalari päällä, kun se on musta.



Pakkaset tosiaan jylläsivät täällä parisen viikkoa, lähes koko ajan reilusti yli -20 astetta. Lenkkeillä tarkeni kun koirilla oli haalarit ja tossut. Tuli sitten useamman kuin muutaman kerran laitettua tossu koiran tassuun pakkaskelinen aikana. Tuli päiväkodissa työskentelyaika elävästi mieleen..



Mimmistä teki mieli tehdä oma postaus. Se kun on vain niin liikkis. Uskomatonta, miten pakkaskelit ovat tuoneet vipinää sen töppösiin ja muutenkin se on niin mukana kaikessa.



Mökillä Usva taas unohti koipensa ja revitytti Nuppusen kanssa ihan kunnolla. Nyt pitääkin taas varata fysioterapeutille aika. Lihakset ovat alkaneet pikkuhiljaa palautumaan koipeen.







Usvan kuntouduttua Nuppuselle on alkanut kovat ajat. Usva nimittäin on alkanut pitämään sitä kurissa ja nuhteessa. Toki alkuun tarvitsi minulta vahvistusta siihen, mutta vasta viikko Nuppu alistui sille ekaa kertaa kunnolla ilman, että yrittikään sanoa takaisin. Harmi vain, että valta kohoaa Usviksellekin helposti nuppiin, sillä se alkoi mökillä uhoamaan Mimmille. Niillähän ei ole ollut kuin muutama pieni nahina koko yhteiselon aikana. Nuppu ei onneksi edes yritä enää sanoa Mimmille mitään. Keväällä viimeksi yritti kovistella mummoa ja sai kuulla kunniansa. Usvakin toki sai ja tulee saamaan palautetta mummelin kurmotusyrityksistä. Olen kovasti tukenut Usvaa viime vuoden aikana johtajaksi, ja hyvin se on siihen rooliinsa pikkuhiljaa kasvanut. Nuppu alkaa olla selvästi tyytyväisempi nyt kun laumajärjestys on selkeämpi ja toinen mummoista ottaa vastuun koirien kesken. Minullakin on helpompi olla ykkösenä kun laumassa on vahva kakkonen, eikä Nuppu pääse puskemaan ylöspäin. Nupullahan riittää dominanssia ja luonnetta muutenkin, mutta kovasti sillä on vielä kasvettavaa täyttääkseen raaminsa.



Nupun tullessa laumaan alkoi Mimmin vanheneminen edetä todella nopeaa. Siinä vaiheessa kun sen kuulo heikkeni totaalisesti, niin koko porukka meni ihan sekaisen. Mimmi on koirista ollut aina se, joka aloittaa ja lopettaa hälytykset, eli on päättänyt miten mihinkin asiaan reagoidaan. Minun tehtäväni on ollut Mimmin ohjeistaminen. Usvan ei ollut ennen tätä tarvinnut tehdä itsenäisiä päätöksiä ollenkaan. Porukka oli ihan pihalla kun ympäristössä tapahtui vaikka ja mitä ja mummo vain veteli sikeitä. Nuppu alkoi jossain vaiheessa hakemaan Mimmin paikalle jos joku esim tuli kylään, tai lenkillä törmättiin johonkin ihmeelliseen eikä Mimmi huomannut asiaa. Minullakin meni hetki ennen kuin tajusin alkaa vahvistamaan Usvan roolia laumassa, jotenkin vain odotin että lauma itse selvittää tilanteen. Nyt on toiveissa tasapainoinen lauma. Usva tulee kyllä olemaan aivan erilainen johtajakoira kuin Mimmi.

Mimmin ja Nupun välit ovat muutenkin varsin erikoiset. Ystävällisen etäiset. Nuppunen kun ei syö enempää kuin tarvitsee, joten sillä on satunnaisesti tapana jemmata  herkkuja, esim. korvan suikaleita ja vahtia niitä ahneelta Usvalta. Yleensä aina vahtiminen loppuu siihen, että Nuppu kiikuttaa herkun Mimmin etujalkojen väliin ja jättää sen siihen ilmeisen tyytyväisen oloisena. Mimmillä ei ole mitään järjestelyä vastaan, sillähän ei ole juuri muu kuin ruoka nyt mielessä.

Jännä, miten jokaisessa laumassa tuntuu olevan koirille niin samanlaisia rooleja. Omasta laumasta löytyy ihan vastaavat kuin rakkaasta, edesmenneestä, afgaanilaumasta, missä sielläkin oli valtapeliä ja draamaa aina johtajien vaihtumisien myötä. Mimmin ja Usvan keskinäinen suhde muistuttaa niin elävästi Nellyn ja Pepin suhdetta, jossa vallan vaihto koirien kesken kävi vaivattomasti, huomaamatta, vaikka Nelly olikin aina ollut hyvin vahva johtaja.

 Nelly, Peppi ja Ida-Maria

Kummasti sitä on taas löytänyt itsensä selailemasta Sa-Fan vanhoja vuosikirjoja ja kuvia menneistä ystävistä. Koiranettiin uppoutumista etsien kasvattajaa, joka vielä käyttäisi vanhoja tuttuja linjoja.. Lupasin Mimmille joskus vuosia (10 vuotta toim. huom.) sitten, että se vielä saa afgaanikaverin, mutta joudun periyttämään lupauksen Nupulle, joka tuskin ilahtuisi asiasta yhtä paljon kuin Mimmi.