Kamala miten kauan on mennyt viimeisestä merkinnästä. Kiirettä on pitänyt opiskelujen, töiden ja koirahommien kanssa. Monesti olen meinannut kirjoittaa, mutta päättänyt lykätä, jotta saan koko viikon treenit samaan juttuun. Ei ole ollut hyvä idea..
Helmikuu meni treenatessa. Meillä kävi myös muutama pumihenkinen vierailija, jotka katkaisivat arjen tylsyyden mukavasti.
Nupun kontaktit ovat hyvällä mallilla. Tottispuolella noudon alkeista olen päässyt viemään hieman pidemmälle. Aloitin kapulan naksuttelun hallissa ryhmätreenissä, eikä Nuppua hidastanut yhtään vieraat koirat. Keskittyi täysin minuun ja kapulaan.
Usvan kanssa pääsimme käymään kolme kertaa agitreeneissä. Kahdella kerralla piti lopettaa kolmannen esteen jälkeen kun koira riuhtoi itsensä rikki. Ei onneksi ollut sama jalka molemmilla kerroilla. Takajalasta meni ensin kynsi ja sitten loukkasi etujalastaan varpaan. Pää vetää entiseen malliin ja vauhtia piisaa. TOKOn intensiiviryhmässä ehdimme käymään pari kertaa. Yhdellä kerralla Nuppu oli sijaisena Usvan lepuuttaessa varvastaan. Paikalla makuuta kokeilin ekaa kertaa piilossa 2min. Yllättäen koira ei ollut moksiskaan siitä. Hauska yllätys, sillä en osannut odottaa mitään mihinkään suuntaan.
Mimmin kunto laski ihan yllätteän tammi-helmikuun vaihteessa. Helmikuun puolessa välissä tilasin sille fysioterapeutin kotikäynnille. Mummeli oli toispuoleisest ihan jumissa. Fysioterapeutti kävi koiran läpi ja antoi jatkohoidot. Jonkin verran niitä ollaan noudatettukin ja Mimmi juoksee taas!! Uudelle laihikselle muori joutui, sillä kovat pakkaset toivat kiloja takaisin.
Maaliskuu on mennyt lauman syntymäpäiviä juhliessa ja Nupun juoksussa. Olen pitänyt sen kanssa ihan totaalisen treenitauon. Tekee kyllä hyvää molemmille. Eilen otin sen kanssa perusasentoa ja kas, se osasi sen vain pienellä käsiavulla. Eteenpäin mennään senkin kanssa. Juoksu alkoi pari päivää ennen Nupun synttäreitä ja on tuonut koiraan uusia piirteitä. Tyrkkyhän se nyt toki on, mutta samalla se on järkevöitynyt ja kiihkeä luonne on hieman tasapainottunut. Nuppu on myös oppinut antamaan periksi ja nöyrtymään tilanteissa missä sen kanssa on saanut taistella välillä tosissaan. Eräs kyllä epäili, että Nuppu vain kerää voimia ;D
Tauko on mahdollistanut myös itsetutkiskelun ja olen joutunut huomaamaan, miten paljon olen alusta asti vaatinut Nupulta. Paljon enemmän kuin Mimmiltä ja Usvalta saman ikäisinä. Välillä tunnen olleeni kohtuuttoman vaativa. Usva on saanut melskata ja vöyhöttää nuorena miten on halunnut, vain sen takia kun se on ollut niin "helppo". Tosin Usvan vapauden seurauksena minulla on helppo koira arjessa, mutta se on vaikea motivoida tekemään töitä sellaisten asioiden eteen mitkä eivät itsestään ole sille palkkio ( esim. agi ja jälki palkitsevat, tottis ei jos ei emäntä ole makupala-automaattina). Nuppu puolestaan tekee töitä kyselemättä niin kauan kun keksin sille tekemistä. Häiritsevä (ikäkauteen osittain liittyvä..) käyttäytyminen alkaa heti kun muu tekeminen loppuu. Mietin myös mikä Usvassa on niin aseista riisuvaa, kun muiden kanssa osaan olla suhteellisen jämäkkä, mutta tuo yksi saa minut hempulaksi.
Nöpönenä
Tässäpä lisää kuvia uutispimennon ajalta
Tammi-helmikuun Nuppu
Lelu 5-wee
Usvan kanssa agitreenit kulkevat taas niin kivasti, että on alkanut poltella kisaaminen. Tosi kiva, kun pitkästä aikaa tekee oikeisti mieli kilpailemaan. Jossain vaiheessa se kun alkoi jo hieman tympiä, tai paremminkin ensin loppui kisajännitys ja sen jälkeen tuli olo, että mitä järkeä on kisata jos ei enää edes jänntä. :)
Ensiviikolle on pakollisena operaationa mummeleiden trimmaus. Usva näyttää (kuten yllä oleva kuva paljastaa) enemmän koalakarhulta kuin pumilta. Mimmi muistuttaa ylisuurta päästäistä, kun joku trimmasi ensin sen pään, eikä ehtinyt kroppaan :D. Nuppu sentään on suhteellisen hyvässä kuosissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.