Lauantaina käväisimme Torniossa Usvan kanssa agikisoissa. Olipa vain unohtumaton kisapäivä. Ensinnäkin ehdimme viime tipassa ilmoittautumaan ja rataan tutustumiseen. Onneksi olivat aikataulusta hieman myöhässä. Ensimmäinen aqgilityrata alkoi pahaenteisesti Usvan ollessa kuin siipiä vailla. Neiti ei meinannut pysyä edes kontakti esteillä, kun oli niin kiinni minussa. Puomin kontaktista ei ollut mitään tietoä. A:n kontakti onnistui paremmin kuin ikinä kisoissa. Mikään este ei tuntunut imevän koiraa puoleensa. Lopetin radan heti kun tuli hylky. Ei ollut mieltä jatkaa loppuun asti kun koira ei ollut ollenkaan kuulolla. Toinen agilityrata meni samoissa tunnelmissa. Nyt saimme sentään suoritettua radan melkein loppuun, vaikka hylky tältäkin radalta tuli. Tuntui kuin en olisi ikinä ohjannut koiraa huonommin.
Tokan radan jälkeen onnistuin saamaan ampiaisen piston käsivarteen, että osasi olla kipeä. Onneksi oli allergialääkkeet mukana. Hyppyrata pelasti päivän. Usvalle tuli tulokseksi 5,44, eli vitonen putkeltä kun ohjautui minun liikkeen mukana pois putken suulta. Yli aikaa tuli sitten tuo 0,44 sekuntia. Ei mikään teknisesti maailman hienoin rata, mutta koira kuitenkin lähti kulkemaan ja irtosikin paikka paikoin (mikä tuntui mahdottomalta aamullisten ratojen jälkeen). Nyt pitää sitten ajan kanssa katsella kisavideot läpi ja katsoa sitten peiliin.. Hyppyradan sijoitusta en tiedä, kun lähdimme kotimatkalle heti kun sain kisakirjan takaisin. Eiköhön se sijoituskin selviä tässä jossain vaiheessa.
Torniosta ajoimme sitten suoraan mökille lenkittämään Lexun. Mimmi, joka odotti mökillä, oli onnesta mykkyrässä saatuaan Usvansa takaisin. :)
Täällä on nyt ruska parhaimmillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.