Mukava taas kirjoittaa pitkästä aikaa laumasta, vaikka lauman haaliminen ei ole minun koiraharrastukseni tavoite. Usvan poismenon jälkeen minulla oli vain kaksi koiraa kotona, parivaljakko. Pulmun tultua tuntui hetken aikaa että minulla on kaksi koiraa ja pentu. Aino ja Armas eivät nimittäin olleet järin innostuneita pennun saapumisesta talouteen. Pulmu taas olisi ollut kuin kala vedessä aikuisten koirien kanssa, olihan se saanut sen verran hyvät eväät kasvattajan luona aikuisten koirien kanssa elämisestä.
Useampi viikko meni siten, että pentu ja aikuiset ihmettelivät toisiaan portin takaa tai hallitusti yhdessä. Koirat söivät keittiössä yhdessä, kunnes aikuiset ilmoittivat syövänsä mielummin työhuoneessani portin takana. Pentu oli ällöttävä ja ihmeellinen niiden mielestä. Pulmu sitkeästi roikkui portilla, ja yhteisillä puruluuhetkillä se meni portin läheisyyteen symään luunsa ollaakseen isojen koirien lähellä.
Ainolla oli valeraskaus loppuvaiheessa, mikä ei auttanut pennun hyväksymisessä, vaikka pienesti toivoin niin. Jossain vaiheessa Armas alkoi hakeutua sohvalle minun ja pennun viereen päiväunille. Se tuntui isolta edistysaskeleelta. Pulmun ollessa 14 viikkoa Aino ja Armas nuuskivat sitä yhtenä päivänä erityisen tarkkaan janiiden hännät alkoivat heilua iloisen hössötyksen kera. Pentu hyväksyttiin porukkaan ja Aino alkoi sen leikittäjäksi. Armaksella meni vielä viikko ennen kuin se alkoi houkutella Pulmua leikkiin, enkä toki vieläkään anna molempien yhtä aikaa leikittää pentua. Meillä meni siis likimain seitsemän viikkoa siihen, että pentu hyväksyttiin osaksi laumaa.
Minulla kävi joitain epätoivon hetki, mutta Pulmu oli koko ajan varma että hän saa Ainosta ja Armaksesta itselleen kaverit. Herkempi pentu olisi saattanut alkaa pelätä, mutta tässä ipanassa on aimo annos sitkeyttä pohjattoman iloisuuden lisäksi. Toki itsekin tein koko ajan töitä laumaantumisen eteen. Kuljetin koiria yhdessä ulos, hallille, ajelimme ympäri kylää jne. Missään vaiheessa en kuitenkaan yrittänyt pakottaa koiria yhteen ja pidin huolen ettei pentu joudu isompien hyökytettäväksi.
Tällä hetkellä lauma toimii jo niin hyvin ettei minun juurikaan tarvitse katsoa koirien perään. Tosin nyt Ainolla alkanut juoksu taas hieman on sotkenut meidän arkea ja koirien yhdessä oloa. Pulmu on siis jo 5kk ja tuntuu jo mukavasti oppineen talon tavoille.Riiviöhän se on, mutta niin sen pitääkin. Sisäsiisteyskin on hyvällä mallilla ja täysin kuivia päivä on jo paljon takana.
Pulmu on ehtinyt aloittaa jo koulunkäynnin. Se käy häirikkö vetämässäni penturyhmässä, käynyt haistelemassa eukalyptusta ja osallistunut jo muutamalle Arkihömppätunnille. Hieman vuorotyö on rajoittunut, että emme ole jokaiseen tapahtumaan päässeet, mutta ehtiihän tässä. Pitkät yövuoroputket myös tuovat hieman taukoa ihmisten ilmoilla liikkumiseen ja yritänkin aina vapailla korvata Pulmulle päivät, jolloin ei näe jotain uutta ja ihmeellistä. Se tuntuu olevan nyt juuri otollisemmassa iässä asioiden ihmettelylle. Onneksi pääsimme pääsäisenä katsomaan hartaudella agilitykisoja ja sosiaalistumaan kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.